Rouva kultakutri ja seitsemän ihmeellistä pinniä

No niin. Hiuspäivitys. Eli kuinka saada itsestäni mahdollisimman paljon kuvia nettiin ja vältellä tosiasioita (kuten sitä, että Norjan kisoihin on enää reilu kuukausi ja minä en vieläkään saa heavy jigistä nättiä, ja keijut laahaavat edelleen maata, eikä aukikiertoa ole, ja ja ja ja..). Mutta heiii, kuvia! Kultakalan keskittymiskyvyllä eteenpäin!

Tästä lähdettiin. Iiihana lyhyt sänkitukkani, jota kaipaan niin, että joskus öisin silittelen salaa nukkuvan siippani päätä vain tunteakseni sängen sormien alla. Ei sillä miehellä niin välii, mutta se tukka... Joo. Olen just näin pelottava. Mutta kattokaa ny kuinka ihana se oli. Tilanne oli tämä abouttiarallaa vuoden alusta, ennen Dublinin kisoja.

Varsinainen kasvatushan on todella tylsää ja hidasta hommaa. Rugbyvalmentajani herra G leikkaa hiuksensa kolmen kuukauden välein ja piruilee, että hiukseni kasvavat paljon nopeammin kuin hänellä. Ei se siltä tunnu. Oli miten oli, keväältä ei juuri kuvattavaa olekaan, tollasena lyhyenä se pysytteli aika pitkään.

Mutta sitten alkoi tapahtua! Tämä allaoleva kuva on heinäkuulta, Dragún Irish Dancersien promokuvakeikalta. Poseerattiin niin nätisti, niin nätisti, mutta itse pystyn miettimään vain tanssitunnin jäljiltä erittäin pas...hikisiä hiuksiani. Inhoan niitä. Inhoan syvästi. Pyörteet vetävät hiuksia mihin ilmansuuntaan tahansa, mutta silti ne valuvat päätä pitkin. En oikein tiedä, miten se on edes mahdollista. Ensimmäiset ajatukset permanentista ja/tai projektin keskeyttämisestä pyörivät mielessä.

Look at my ass. Not my hair, my ass.

No niin. Sitten päästään tähän "Hei on tosi kiva kun hiukseni ovat hennot kuin vauvan peppukarvat" -vaiheeseen. Tässä vaiheessa saan pehkon näyttämään yllättävänkin siistiltä aina hetkittäin, tosin vain hitonmoisen vääntämisen jälkeen. Ongelmana on se, että en voi liikahtaa milliäkään ilman, että hiusjumalat sotkevat pään taas takkumössöksi. Huomatkaa henkeä pidättelevä ilmeeni. "Pysyyy, pysyyyy...."

 

Välillä olen Elvis!

Tukka jatkaa kasvuaan. Suurimmaksi osaksi ajasta en edes välitä, mihin suuntaan se sojottaa. Kuten voi nähdä tästä rugbyottelussa otetusta kuvasta. Tämä vaihe tunnetaan myös "Hei nainen, sä näytät ihan Christopher Walkenilta!" -vaiheena. En aio lisätä tähän herra Walkenin kuvaa.

  

Välillä yritän leikkiä vessassa hieman pidempään, ja "laittaa" hiuksiani jonkinlaiseen "kampaukseen". Loppukesästä kävimme kotona Pohjanmaalla, jossa meren ja tuulen huumaamana päädyin ns. tuulitukkatyyliin. Tämä tunnetaan myös "I have no idea what I'm doing"-tyylinä. Hiuslakkaa kuluu niin rutosti, että 80-luvun discohileetkin jäävät tässä kisassa kakkoseksi. Aika pian Pohjanmaalta paluun jälkeen kävelin parturille tiedustelemaan, saisiko näihin jo permiksen. Varasin ajan siltä seisomalta.

Lol.

Permisneitsyys menee! Kauhua ilmassa!

Tältä se sitten näytti, heti parturista tultuani. (Joo, kävelin heti tavaratalon vessaan kuvaamaan itseäni, tää on jo niin teiniä että pää poksahtaa.) Alkujärkytyksestä ja parturitädin föönäyksistä selvittyäni tämähän alkaa tuntua hyvältä... 

Joo-o, joo-o, ei paha vieläkään. Seuraavana aamuna.

Tämä hiusprojekti käy luonnon päälle, ja lompakolle. Olen joutunut tähän mennessä ostamaan hiustenkuivaajan, pinnejä, hiustuotteita, harjoja... tosin nyt olen tullut siihen tulokseen, että hiukseni näyttävät parhaalta, kun suihkun jälkeen suihkaisen niihin jotain "hiusta korjaavaa", ylihintaista parturisuihketta ja tungen etutöyhtöni pinnillä sivuun. Eli se siitä föönäämisestä ja harjaamisesta. Aamutoimeni kestävät edelleen 20 sekuntia! Hihii!

Hieman tosin pelottaa tämä pinniriippuvuus.. en nykyään voi käydä lähikauppaa isommassa marketissa ilman, että vilkaisen pinnihyllyä. Minulla on timanttipinnei, nahkakukkapinnei, tavispinnei, korukivipinnei...jos pinnissä on jotain koristetta, tämä pyryharakka haluaa sen.

Bling bling, baby!

Mutta, nyt siihen tärkeimpään vaiheeseen. Ensimmäisiin kisoihin on nyt kuukausi aikaa, joten hiukseni kasvavat tästä enää korkeintaan sentin, puoltoista (Wikipedian mukaan). Riittääkö pehko pitämään irkkutanssiperuukin päässäni? Se kun ei ole sellainen "sukkaperuukki", joka vedetään päähän kulmakarvoja myöten. Irkkuperuukki kiinnitetään kammoilla niin, että omat hiukset näkyvät tuosta otsalta vielä. Tähän tyyliin:

Okei, tää on ehkä kaamein esimerkki, mitä Goolen haku antoi.

Ja kyllä, peruukki pysyy päässäni! Whoopp! Työ ei ole ollut turhaa! Kärsimys palkitaan! Korkatkaa skumppapullot! Peruukki tosin asetellaan vielä nätimmin päähäni, tämä oli vain testiä ja kuvaa varten pinnitetty kiinni.

Joten, tähän on nyt tultu. Tanssiystäväni neiti L on luvannut hoitaa peruukkitilauksen kerralla kaikille halukkaille, joten seuraavaksi vain odotellaan sitä omaa kiharapilveä saapuvaksi. Ja treenataan askeleita. Treenataan askeleita niin maan pirusti. Koska tuossa maanantainahan sain kuulla, että teen erään kohdan sliparissa väärin... onhan se hyvä kuulla nyt, eikä vaikka päivää ennen kisoja! 

Ja jotta ei menisi ihan asian vierestä tämä blogimerkintä, niin tässäpä ihasteltavaa tuoreista tanssikisoista:  Mestareiden paraati Derryn tyyliin. (Tanssiopettajani linkittivät tämän koulumme FB-sivuille, tavoitteet on hyvä pitä korkealla! ;)