To tattoo or not to tattoo - what a silly question!

Kuten osa ystävistäni tietää, minulla on useampi tatuointi.

Muun muassa tämmöinen:

Ja tämmöinen:

Ja sitten vielä nippu muita.

Osa ystävistäni tietää myös sen, että mietin sekä kuvaa että tatuoinnin paikkaa yleensä vuosikausia, jotta idea kirkastuu ja on sitten täydellinen siinä vaiheessa, kun neula nahkaan napsahtaa. Nyt olen parin vuoden ajan mutustellut ideaa eläinkuvasta, ja olen päätynyt ketun, harakan ja hirven kautta lohikäärmeeseen. Mitä enemmän sitä mietin, sitä vahvemmin sen on oltava lohikäärme.

Joo, klisee. Joo, ihan hirvittävä klisee. Siis, lohari? Hirvikin olisi originellimpi! Miksei samantien delfiini tai apila tai [tähän sellainen merkitsevä tauko] ....perhonen? Nyt arvatenkin jollakulla teistä on delfiini tai apila tai perhonen tatuoituna olkavarteen. Ja teillä on varmasti syynne siihen. Minullakin on syyni lohariin, joten ennen kuin heittelette kliseetomaatteja, kuulkaa perusteluni.

1. Rakastan irkkutanssia. Rakastan tanssiystäviäni ja -opettajiani. Jos joutuisin jättämään irkkutanssin syystä tai toisesta... ei, en edes halua kuvitella moista. Irkkutanssiyhdistys johon kuulun, on nimeltään Dragún Irish Dancers. Teiltä muilta ei välttämättä kestä tajuta yhtä kauan kuin minulta, että dragún on iiriksi lohikäärme (kyllä, osaan joskus olla tolkuttoman hidas). Joten, lohikäärme.

2. Kannatan tulenpalavasti Walesia, kun puhutaan rugbystä. Kannatan heikäläisten joukkuetta siihen malliin, että olen valmis askartelemaan sormet liimassa ja naama tussissa kannatuskylttiä kaiken kansan pällisteltävänä pubissa, jotta pääsisimme ystäväni Riikan kanssa Walesin maajoukkueen kannatusvideolle (pääsimme, kuten videolta näkyy, kelatkaa kohtaan 0:47). Wales! Cymry am byth! Ja kuten tunnettua on, Walesin lipussa pällistelee kirkuvanpunainen lohikäärme. Joten, lohikäärme.

3. Ja ne nyt on vaan niin v-tun siistei. Voiman, viisauden, vaurauden ja hyvän onnen symboli, ties mitä. Ei tässä nyt suorastaan voimassa ja viisaudessa saati vauraudessa kylvetä, että jospa se onni siitä muuttuisi. Joten, lohikäärme.

4. Castlen baarimikolla on hieno loharitatuointi ja hän tykkäs tästä minun lohikäärmeideasta, joten... nii. Lohari. (Okei tämä ei ole mikään todellinen perustelu, piti vain kertoa koska hänen kuvansa oli aika pirun hieno.)

Aihe on siis päätetty. Paikkakin, noin alustavasti. Nyt pitäisi vain päättää, millainen lohikäärme. Tähän mennessä tatuointini ovat olleet hyvinkin yksinkertaisia, käytännössä pelkkiä viivoja. Ei värejä, ei varjostuksia. Monimutkaisimmat kuvat ovat nuo olkapäideni korpit, joissa viivat muodostavat jo jotain esittävääkin. Haluaisin, että sama simppeli tyyli jatkuu, mutta mutta... no, vaihtoehdot ovat:

• Kelttilohikäärme. Plussat: olisi simppeliä viivatyyliä, sopisi hyvin korppieni rinnalle. Muistuttaisi eniten Dragúnista. Mukana olisi myös solmu(ja) - aihe jota olen mutustellut vähintään yhtä pitkään kuin tätä eläinteemaa. Miinukset: no kun se on tollanen kelttiläinen, ja minulla on jo yks irkkuaiheinen tatuointi, ja jotain rajaa nyt sen kelttimeiningin kanssa. (Toim.huom: Kuva ei välttämättä olisi juuri tuo, tämä vesseli on tässä antamassa lähinnä ideaa siitä, millainen on kelttilohari.)

• Walesin lohikäärme, sellaisenaan tai tyyliteltynä: Plussat: olis hiano, tykkään tosta kippurahännästä ja vaakunameiningistä. Olis walesiläisyyttä kerrakseen. Miinus: olis walesiläisyyttä kerrakseen. Oikeasti, toisen maan vaakunaeläin? Are you serious?

• Leikkimielinen lohari. Lohari, joka olisi ihan omanlaisensa. Jotain söötimpää noiden viivatatuointien rinnalle. Plussat: ihastuin silmittömästi näihin kolmeen, kun netin kuvahaku lätkäisi ne ruudulle. Erityisesti nuo kaksi ensimmäistä aiheuttivat välittömiä "Nuo mä haluun!" -reaktioita. Mikä on hyvä asia, kun miettii jotain jonka on tarkoitus pysyä iholla iäisyyden. Miinukset: onko nää jo vähän liiankin lutuisia? Ovatko nämä "minua"? Kuinka isolla nämä loharimussukat pitäisi tehdä, etteivät yksityiskohdat menisi muhjuksi? Ja ei, en siis teettäisi näitä suoraan, tekijänoikeudet plaa-plaa. Mutta noin niin kuin idean pohjaksi.
    

  

  

  

  
  

Että tämmöistä tänään. Lyhyen ajan sisällä parikin tuttavaani ja ystävääni on ottanut tatuoinnit, joten tämä pitkään jatkunut suunnittelu on saanut kokonaan uutta poltetta ja nostetta. Nyt on pakko päästä neulan alle! Se kivun rajamailla häälyvä tunne, se musteen tuoksu, se sirisevä neulan ääni, se ihana veri joka tatuoidessa valuu... mmmm. (Jep, tämä saattaa mennä jo fetissin puolelle.) Ensimmäistä kertaa elämässäni tarvitsisin kuitenkin ulkopuolista apua tässä suunnittelussa. Kommentteja, siis.

Mikä lohari? Keltti? Wales? Lutumusu? Dragún? Rugby? Maskotti?

Hooah!

Se tunne, kun tanssitunnilla saa SEKÄ slip jigin ETTÄ heavy jigin onnistumaan. Primary-tason slip jigin ja heavy jigin, toim.huom.

 

Ei ne kauniilta näytä ja haparointia on enemmän kuin tarpeeksi. Niin, ja ennen onnistuneita suorituksia tupeloin kyllä molemmissa tansseissa ihan ansiokkaasti. Mutta kun se onnistunut suoritus sitten tulee, ja tajuaa, että EN PYSÄHTYNYT KESKEN! Whoop whoop!

Nyt sama vielä maanantain reelin ja hornpipen kanssa. Sitten alkaa hinkkaaminen. Vähän terävämmin, vähän enemmän aukikiertoa, vähän enemmän rytmissä, vähän vähemmän haparointia... 

Sitä ennen aion kuitenkin näyttää tältä:

 

Barbamama ja kadonneen keskivartalon metsästys

Tavoitteenani on saada tehtyä 200 vatsalihasliikettä perätysten. 

200.

Treenaaminen alkaa nyt, ja aikaa on kuusi viikkoa.

Joooh.

Mistä moinen? Taustaksi pieni tarina. Eilen tanssitunnilla tehtiin taas lämmittelyksi lankkua, eli hoovereita, eli plank-harjoituksia. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä. Ellei kyseinen vatsalihaksia tehostava liike ole tuttu, se näyttää tältä: 

Kuva: happyfit.net

Tai siis, tuolta sen pitäisi näyttää. Itselläni tuppaa aina vähän ylävartalo lysähtämään ja peppu nousemaan... mutta siis, harjoituksemme aikana pidämme ensin itseämme tuossa asennossa ja laskemme kuuteentoista, sitten teemme kaikkea "kivaa sälää", kuten nostelemme jalkojamme vuoronperään, hypimme, kävelemme, nousemme punnerrusasentoon käsi kerrallaan... sellaista kaikkea pikkujäynää, joka saa vatsalihakset tärisemään ja sisun kiehahtamaan.

Sisukkaista yrityksistä huolimatta en ole vielä kertaakaan päässyt harjoitusta loppuun asti. Eilen olin jo lähellä. Olimme jo viimeisessä pito-vaiheessa, olin vielä mukana touhussa ja naamallani oli syystäkin leveä virne. Opettaja laski kahdeksaan, riemuisasti päästin lysähtämään itseni maahan - ja samalla tajuan, että harjoitusta olisikin pitänyt jatkaa vielä toiset kahdeksan! Plaah! Siinä selälläni koppakuoriaisena killuessani yritin lohduttaa itseäni, että ainakin tämä oli paras suoritus tähän mennessä...

Kaiken tämän rääkin tarkoituksena on vahvistaa keskivartaloa, joka on irkkutanssissa erittäin tärkeässä roolissa. Vatsalihasten avulla pidämme itsemme ryhdikkäänä, tai jaksamme pitää itsemme niin sanotusti "ylhäällä". Ei se pelkästään päkiöillä seisomalla onnistu. Vatsalihasten avulla emme myöskään taitu loikissa kuin linkkuveitset, vaan ryhti pysyy myös keijujen ja quivereiden aikana. 

Ongelmanahan on vain se, että minulla ei ole vatsalihaksia. Olen suht hoikka, masuni ei pömpötä enää kuten ennen, mutta personal trainer -palveluita tarjoavaa ystävääni siteeraten; minulla on "missikroppa". Ja ennen kuin nauratte räkäisesti - ei, en ole seonnut lopullisesti enkä pidä itseäni missivartaloisena. Mutta kuulemma monilla misseillä ja malleilla on vartalotyyppi, jossa ulkoisesti ollaan hoikkia ja silti sisältä silkkaa rasvaa, sillä kaiken laihduttamisen ja ruoan kyttäämisen lomassa kuntoilu ja lihasten kehittäminen on jätetty puolitiehen. 

Joten, minulla on siis missikroppa. Minuun kun tökkää sormensa, tunne on kuin barbamamaa tuikkisi. Siksi en jaksa tehdä lankkutreeniä loppuun, siksi ryhtini on huono ja siksi tanssiessa en saa pidettyä ylävartaloani kurissa.

Barbamama!

 Olen valitellut asiasta kuukausia, vuosia, iäisyyden, ja nyt on aika tehdä asialle jotain. Nyt opettelemamme askelsarjat alkavat olla sellaisia, että ryhti on enemmän kuin tärkeää, jotta tanssista saisi kauniin näköistä. (Juu juu, ryhti oli tärkeää beginners-tasollakin, mutta kunnianhimo kasvaa kisatessa ja haluan vain vaatia itseltäni enemmän.)

Eli, 200 vatsalihaksen treeniohjelma esiin. Tanssiystäväni innostamana tulostelin itselleni kuuden viikon ohjelman, jonka jälkeen minun pitäisi pystyä tekemään 200 vatsalihasta peräkkäin. Suhtaudun siihen hieman epäilevästi, mutta muutamat tanssiystäväni ovat tehneet kuulemma saman, ja pystyneet siihen. Joten ehkä minäkin.

Ohjelma löytyy täältä, jos kiinnostaa. 

Vetäsin tuon vaaditun alkutestin äsken. Tuloksena 20, eli "poor". Jotenkin en ole yllättynyt.

Kuusi viikkoa. 200 vatsalihasliikettä. Ehheheheheheheehee. Tästä tulee jännää.

Ei saa sitte nauraa

No niin. Videota kisoista. Onhan tämä kiva muisto ja hauskaa kateltavaa, mutta rehellisesti sanottuna oman tupeloinnin kattominen kyllä sattuu enempi kuin naurattaa.

  

• Lähden liikkeelle myöhässä. Ai mikä rytmitaju?
• Treble-downit ovat todella laiskoja. Vähän vois näyttää reippaammalta toi meininki. Eikä ihan noin...jäykältä.
• Alun suht siedettävistä cuteista huolimatta cut-askeleeni näyttävät jäätävän kauheilta. Cut-askel on siis se, jossa taitan jalkaa polvesta sivulle päin. Kun jalka ylös heilahtaa, nilkan pitäisi nätisti suorana vilahtaa. Ei vilahda suorana, ei.
• Meinaan kaatua. Kaatua. Mitä hittoo?
• Ryhti, ryhti, ryhti...
• Aukikierto, jumalauta.  

 

Ai ni. Videotiedosto oli aika iso, joten ainakin tällä meidän kotikoneella video laahasi pahasti jäljessä. Toivottavasti teillä näkyy paremmin. 

Tästä ei kyllä voi kuin parantaa. *iso nauruhymiö tähän*

Tästä sulle hyvät kengät!

Nyt on sellanen tarjous, ettei kannata ohittaa. Tai vaikka itse et tarvisikaan uusia tanssikenkiä, niin vinkkaa edes kaverillesi.

Eli Antonio Pacellin Super Flexit, kokoa 3. Myydään tarpeettomina, kun ostin uudet. Nämä kengät olivat hyvät, ja käytössä vähän päälle vuoden, mutta liian isot omiin jalkoihini. Kulumaa on pikkasen toisessa kannassa clickien jäljiltä.

Myös pohjissa näkyy hieman kulumaa taivutteluiden jäljiltä, mutta kuluma on lähinnä esteettinen "haitta", ei vaikuta tanssimiseen millään lailla.

Nahkapinta on täysin kunnossa, ei naarmuja tms. Samoin solki, pohjalliset, remmit ja nauhat ovat tiptop. Isompia kuvia saa pyydettäessä osoitteesta hanne piste yliparkas ät gmail piste com. Näistä kuitenkin vähän osviittaa siitä, miltä kengät näyttävät. 

Ja valmistajan puheenvuoro: 

 The Super Flexi jig shoe is made from superior leather which is used in both the uppers and super-flexi sole and is the perfect choice for dancers requring a balance of support and flexibility. The Super Flexi has a range of features designed to provide excellent levels of comfort.

• A U-Shaped heel stiffener which softens the back of the heel and stops the shoe cutting into the Achilles tendon, dramatically reducing the odds of blisters when the shoe is new.
• A padded insole to reduce impact shock when dancing.
• A thicker strap which has been lined for additional comfort.
• Redesigned buckles for easier opening and closing.

Hinta oli ostaessani siinä satasen pintaan (en nyt kuollaksenikaan muista tarkkaa summaa), joten näistä pyytäisin 50 euroa. Sisältää postituksen minnepäin Suomea tahansa. Ovat sen verran hyvässä kunnossa, että lähdetään tuosta. :)