Neljä tuntia, neljä tissiä...

"Mitä sitä tekeekään irkkutanssin vuoksi..."

Näin huokaisi ystäväni neiti S tänään, kun neljän tunnin uurastuksen päätteeksi käsissämme oli kasa kangassuikaleita. Jep jep. Kangassuikaleita. Ei ole ensimmäinen kerta, kun irkkutanssi on pakottanut meikäläisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Muistellaan vain sitä meikkikokeilua, ja parhaillaan käynnissä olevaa surullisen kuuluisaa hiusprojektia. Tänään minut, yläasteen käsityötunneilla kaikin mahdollisin tavoin lusmuillut täti-ihminen, heitettiin keskelle ompelukerhoa. Ja nuo edellämainitut kangassuikaleet olivat tulevan esiintymis/kisa-asun yläosan kaavat - mutta niistä enemmän tuonnempana.

Niin. Kisa-asut. Muistanette viime kevään kirjoitukseni, kun liimailin ja ompelin kangasmerkkejä mustaan trikoopaitaan ja vanhaan treenihameeseeni. Tällä kertaa en pärjää pelkillä silitysmerkeillä, ehen! Suunnitelmissamme oli, että Oslon ja Krakovan ceílí-ryhmämme ompelisi itselleen samanlaiset asut, joita käytimme viime vuonna Tampereen Nordic Feisissä. Kyseessä on siis se täällä blogissakin vilahdellut, ah-niin-rakas-viholliseni, oranssi-musta "Sieniasu". Asu on vähintäänkin näyttävä, osalla ryhmästämme on sellainen jo valmiina, sitä voisi käyttää soolotansseissakin sen treenihameen sijasta, ja kaavatkin löytyvät, joten yhdellä iskulla lätkäistäisiin ei vain kahta, eikä kolmea, vaan neljä kärpästä.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat viikonlopun tiiviskurssin aikana, ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että emme käytäkään sieniasua ainakaan ceílí-ryhmässä. Tämän päivän ompelukerhomme ei silti kurssiaan muuttanut. Olimmehan jo koolla nuppineulat tanassa, eikä ylimääräisistä esiintymisasuista ainakaan haittaa ole! Sieniasu on kaksiosainen (musta paita, oranssi hame), ja aloitimme yläosan kaavoituksella. Alaosaa voimme miettiä myöhemmin ja vaihdella tarpeen mukaan. Koska lainasin sieniasua Tampereen kisoihin, ajattelin liittyä ompelukerholaisiin ja nysvätä nyt ihkaoman asun. Vaikken varamiehenä välttämättä pääsisikään lavalle ceílí-ryhmän kanssa, pukua voisi käyttää muuallakin.

Ja tuota noi... täytyy sanoa, että jos se meikkaamisen opettelu oli aikoinaan hankalaa (eikä se kyllä suju vieläkään, toim. huom.), niin ei minusta kyllä räätäliäkään saa. Mutta annetaan kuvien kertoa:

Tästä lähtee...

Sakset käteen ja menoksi! Olimme juuri ehtineet puhua siitä, että kun kaavan leikkaa irti lakanasta, sen ympärille pitää jättää saumavaraa pari senttiä. Tämä siis toistettiin useampaan otteeseen. Aloitan leikkaamisen, ja kas, eiköhän ystäväni T jo huudahda: "Hanne, se saumavara!". Niinpä niin. Kyllähän minä sen tiesin. Testasin vain muiden hoksottimia...

Todiste siitä, että ihan itte tein kaavat nii.

Välillä tarvittiin ikkunaa, jotta kaavojen viivat saataisiin myös
kakkoskappaleisiin.. nokkelaa. En mää vaan olis tuota keksinyt. Neiti T avustaa.

Ensin piirrettiin, sitten leikattiin, sitten nuppineulotettiin, sitten sovitettiin, sitten nuppineulotettiin uudestaan, sitten ommeltiin, ja sovitettiin uudelleen....jäiköhän joku vaihe välistä? Ei uskoisi, että kaavoihin saa upotettua noin montaa vaihetta. Mitä se varsinainen ompelutyö sitten vaatii? Päiväkausien työleirin?
 

Vähän on pitkä ja reilu vielä... mutta hei, samalla kaavalla vois tehdä
läjän kesämekkoja! Jos siis osaisi. Ehkä.

Kattokaa kuinka hyvin tatuointini mallaa kaavan kanssa yhteen! Ih!

Ompelukerhomme ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus toimi mainiosti. Ompelukonekammoisena
anelin neiti T:tä ompelemaan kaavarepaleeni yhteen. Hän tekikin loistotyötä!
Sillä aikaa avitin neiti S:ää hänen kaavojensa nuppineulottamisessa. Kätevää!

Ja lopputulos. Kasa kangaspaloja, joista pitäisi syntyä
istuva ja näyttävä tanssiasu. Eikä tuossa ole vielä edes hihoja!
Puuh. Palkkioksi yksi olut ja läjä nachoja. Olin ne ansainnut.

Minulla on sellainen kutina, että tämä asuprojekti virittää vielä monta blogimerkintää! Yksitellen liimattavia irtokristalleja odotellessa!

Ai niin, tämän kirjoituksen otsikko juontaa ystäväni neiti P:n kommenttiin, kun jälleen kerran tuskailin mutkalle menevien saumojen kanssa. "Montako boobsia sulla oikein on!?", hän huudahti, kun valittelin jo neljättä kertaa "tissien" aiheuttamista kurveista... Nauru pidentää ikää!

Olotila: huvittunut, mukana ripaus huolta ja stressiä
Seuraavaksi: aukikiertoharjoituksia

Lähtölaskenta on käynnistynyt!

IIIIIIIIIH!

On aika pyyhkiä pölyt blogin päältä, kuten aikoinaan Dublinin reissun jälkeen lupailin. Matka kohti seuraavia kisoja, eli Oslossa pidettävää Nordic Feis'iä ja Krakovassa pidettäviä Feis na hEorpaa ja Oireachtas Rince na hEorpaa on nyt todenteolla käynnistynyt. Aikaa Osloon on 11 viikkoa, Krakovaan kolmetoista. Jos yhtään muistatte paniikkiani viime keväältä, nyt vatsanpohjassa muljahtelee entistä enemmän. Puhutaan kuitenkin kaksista kisoista samassa kuussa! Aikaa 11 viikkoa! Eihän se ole kuin ripauksen päälle kaksi kuukautta! Miten tässä taas pääsi näin käymään? Mihin se kesä katosi? Missä välissä tässä treenaamaan ehtii?? Aukikierto!!!

Ilmeisesti hönöpääni tarvitsee aina jotain konkreettista muistuttamaan ajan katoavaisuudesta, ja niin tälläkin kertaa. Nyt se konkreettinen asia oli tänä viikonloppuna järjestetty tiiviskurssi Tampereella, jonne saapui myös koulumme irlantilainen opettaja katsastamaan osaamisemme ja opettamaan uutta.

Ja uutta opimmekin, pää sauhuten! Venyttelystä ja perinpohjaisesta hieronnasta huolimatta pohkeet, nilkat ja varpaat huutavat vieläkin hoosiannaa. Viime yönä heräsin majapaikassani vähän väliä miettimään, miten se uusi slipari menikään, ja pitäisikö sittenkin nousta ylös kirjoittamaan askeleet muistiin vai muistanko sarjan vielä aamulla... ja kun sain lopulta unen päästä kiinni, unetkin pyörivät sarjoissa, tahdissa, hypyissä ja ojennuksissa. Ilmankos tänään kotiin päästyäni painuinkin takaisin pehkuihin ja nukkua posotin melkein iltaan asti.

Jotain tiiviskurssin tahdista kertoo se, että otin kamerani mukaan kuvatakseni sekä uusia askelsarjoja että tunnelmia tuntien aikana. Piti kuvata hälinää pukkarissa, ikkunalaudan juomapulloriviä, lämmintä kanapasta-annosta lounastauolla... kuvakertomusta blogiin ja sitä rataa. No enpä kuvannut. Ainoa kuva joka kameralle ehti tallentua, oli tämä:

Irkkutanssijat tiivarin jälkeen yksillä. Juomavalinta ei yllättäne ketään.

Ei ehkä kerro koko totuutta tanssijoiden arjesta... Mutta, asiaan. Tanssikassissa on nyt siis uusi kokonainen slip jig, heavy jigiin uusi askel ja perinteisistä set danceista King of the Fairies. Keijukuninkaasta en rehellisesti sanoen muista kuin palasia sieltä täältä, mutta onneksi kuvasin sen videolle - ja jos sivusilmällä oikein seurasin, ainakin yksi tanssiystäväni myös kirjoitti askeleita muistiin. Itsehän olin liian hengästynyt ja hikinen edes yrittämään muistiinpanojen tekemistä! Nämä tanssit taitavat kuitenkin jäädä ensi keväälle, sillä en aio sekottaa poloista pääkoppaani opettelemalla niitä nyt ennen kisoja tämän enempää.

Sen sijaan voin lähteä luottavaisin mielin kokeilemaan kisaonneani keväällä opitun heavy jigin kanssa, sillä opettajan palautteen mukaan ajoituksemme on mitä mainiointa. Ja voi pojat, kyllä sitä ajoitusta onkin tahkottu hammasta purren koko kesä! Jopa kaltaiseni sävelkuuro säheltäjä on välillä huomannut itsekin kesken tanssin, että musiikin rytmi huitelee aivan eri tahdissa kuin askelten tahti... Rytmitajua ei ole minulle suoranaisesti kauhalla jaettu, joten nyt saatu palaute veti naaman virneeseen! Vanha tuttu slip jigikin sai ilmeisesti sai puhtaat paperit. Hornpipellä en aio kisata, sillä hornpipe-kammo ei vain hellitä (vaikka rakastankin siinä olevaa sliiiiiide-askelta), ja reeliä emme ehtineet opettajallemme näyttää.

Koska reelistä jäi siis palaute saamatta, ehdin tänään jo vähän murehtia sen kohtaloa. Mutta kuin tilauksesta Helsinkiin muuttaneet opettajamme ilmoittivat sähköpostilla tulevansa Turkuun syyskuussa tanssin merkeissä! Luvassa askeleiden ja tekniikan hiontaa, eli eiköhän sieltä viimeistään tule palautetta, mitä teen väärin ja mitä - jos mahdollista - oikein.

Niin, ja perjantaina ennen Tampereelle lähtöä varasin lentoliput sekä Osloon että Krakovaan. Siinä innosta täristessäni mielessä toki vilahti, että olisiko minun parempi odotella tanssikavereiden kesken kimppavarausta. Onhan yhdessä matkustaminen aina rattoisampaa. Mutta en vain malttanut! Hätähousu on hätähousu! Joten, tarkistettuani päivämäärät kisojen sivuilta ja lippuvarauksesta noin sataan kertaan, annoin mennä ja luottokortin laulaa. Pahoitteluni, ystävät rakkaat, toivottavasti osa teistä valitsee samat lennot. Heh.

Siinä ne nyt killittää! Se tunne, kun sähköpostiin kilahtaa "Lentovarauksen vahvistus". :)

Joten, kuten tästä hölötyksestä voi päätellä, pyörät nyt on pistetty pyörimään. Uudet tossut, check. Lennot, check. Askelsarjat, check. Syksyn treeniaikataulut, check. Matkan varrella on vielä monta kysymystä ja mutkaa, eikä mikään ole koskaan varmaa, mutta annan itselleni luvan jo hitusen innostua! Huomenna soitan terveyskeskukseen ja kyselen, voisiko tuon kippuraisen, moneen kertaan särkyneen ja ties mistä tulehduksista kärsineen vasemman isovarpaan kynnen repiä irti. Se kun ei suostu itse tippumaan, mutta haittaa tanssimista niin pirusti törröttäessään siinä puoli senttiä irti varpaasta. The things I do for Irish Dancing...

Tanssitossut Dubliniin kuittaa.
Seuraavaksi sääriin magnesiumsuihketta.