200.
Treenaaminen alkaa nyt, ja aikaa on kuusi viikkoa.
Joooh.
Mistä moinen? Taustaksi pieni tarina. Eilen tanssitunnilla tehtiin taas lämmittelyksi lankkua, eli hoovereita, eli plank-harjoituksia. "Rakkaalla" lapsella on monta nimeä. Ellei kyseinen vatsalihaksia tehostava liike ole tuttu, se näyttää tältä:
![]() |
| Kuva: happyfit.net |
Tai siis, tuolta sen pitäisi näyttää. Itselläni tuppaa aina vähän ylävartalo lysähtämään ja peppu nousemaan... mutta siis, harjoituksemme aikana pidämme ensin itseämme tuossa asennossa ja laskemme kuuteentoista, sitten teemme kaikkea "kivaa sälää", kuten nostelemme jalkojamme vuoronperään, hypimme, kävelemme, nousemme punnerrusasentoon käsi kerrallaan... sellaista kaikkea pikkujäynää, joka saa vatsalihakset tärisemään ja sisun kiehahtamaan.
Sisukkaista yrityksistä huolimatta en ole vielä kertaakaan päässyt harjoitusta loppuun asti. Eilen olin jo lähellä. Olimme jo viimeisessä pito-vaiheessa, olin vielä mukana touhussa ja naamallani oli syystäkin leveä virne. Opettaja laski kahdeksaan, riemuisasti päästin lysähtämään itseni maahan - ja samalla tajuan, että harjoitusta olisikin pitänyt jatkaa vielä toiset kahdeksan! Plaah! Siinä selälläni koppakuoriaisena killuessani yritin lohduttaa itseäni, että ainakin tämä oli paras suoritus tähän mennessä...
Kaiken tämän rääkin tarkoituksena on vahvistaa keskivartaloa, joka on irkkutanssissa erittäin tärkeässä roolissa. Vatsalihasten avulla pidämme itsemme ryhdikkäänä, tai jaksamme pitää itsemme niin sanotusti "ylhäällä". Ei se pelkästään päkiöillä seisomalla onnistu. Vatsalihasten avulla emme myöskään taitu loikissa kuin linkkuveitset, vaan ryhti pysyy myös keijujen ja quivereiden aikana.
Ongelmanahan on vain se, että minulla ei ole vatsalihaksia. Olen suht hoikka, masuni ei pömpötä enää kuten ennen, mutta personal trainer -palveluita tarjoavaa ystävääni siteeraten; minulla on "missikroppa". Ja ennen kuin nauratte räkäisesti - ei, en ole seonnut lopullisesti enkä pidä itseäni missivartaloisena. Mutta kuulemma monilla misseillä ja malleilla on vartalotyyppi, jossa ulkoisesti ollaan hoikkia ja silti sisältä silkkaa rasvaa, sillä kaiken laihduttamisen ja ruoan kyttäämisen lomassa kuntoilu ja lihasten kehittäminen on jätetty puolitiehen.
Joten, minulla on siis missikroppa. Minuun kun tökkää sormensa, tunne on kuin barbamamaa tuikkisi. Siksi en jaksa tehdä lankkutreeniä loppuun, siksi ryhtini on huono ja siksi tanssiessa en saa pidettyä ylävartaloani kurissa.
![]() |
| Barbamama! |
Olen valitellut asiasta kuukausia, vuosia, iäisyyden, ja nyt on aika tehdä asialle jotain. Nyt opettelemamme askelsarjat alkavat olla sellaisia, että ryhti on enemmän kuin tärkeää, jotta tanssista saisi kauniin näköistä. (Juu juu, ryhti oli tärkeää beginners-tasollakin, mutta kunnianhimo kasvaa kisatessa ja haluan vain vaatia itseltäni enemmän.)
Eli, 200 vatsalihaksen treeniohjelma esiin. Tanssiystäväni innostamana tulostelin itselleni kuuden viikon ohjelman, jonka jälkeen minun pitäisi pystyä tekemään 200 vatsalihasta peräkkäin. Suhtaudun siihen hieman epäilevästi, mutta muutamat tanssiystäväni ovat tehneet kuulemma saman, ja pystyneet siihen. Joten ehkä minäkin.
Ohjelma löytyy täältä, jos kiinnostaa.
Vetäsin tuon vaaditun alkutestin äsken. Tuloksena 20, eli "poor". Jotenkin en ole yllättynyt.
Kuusi viikkoa. 200 vatsalihasliikettä. Ehheheheheheheehee. Tästä tulee jännää.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti