Näin huokaisi ystäväni neiti S tänään, kun neljän tunnin uurastuksen päätteeksi käsissämme oli kasa kangassuikaleita. Jep jep. Kangassuikaleita. Ei ole ensimmäinen kerta, kun irkkutanssi on pakottanut meikäläisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Muistellaan vain sitä meikkikokeilua, ja parhaillaan käynnissä olevaa surullisen kuuluisaa hiusprojektia. Tänään minut, yläasteen käsityötunneilla kaikin mahdollisin tavoin lusmuillut täti-ihminen, heitettiin keskelle ompelukerhoa. Ja nuo edellämainitut kangassuikaleet olivat tulevan esiintymis/kisa-asun yläosan kaavat - mutta niistä enemmän tuonnempana.
Niin. Kisa-asut. Muistanette viime kevään kirjoitukseni, kun liimailin ja ompelin kangasmerkkejä mustaan trikoopaitaan ja vanhaan treenihameeseeni. Tällä kertaa en pärjää pelkillä silitysmerkeillä, ehen! Suunnitelmissamme oli, että Oslon ja Krakovan ceílí-ryhmämme ompelisi itselleen samanlaiset asut, joita käytimme viime vuonna Tampereen Nordic Feisissä. Kyseessä on siis se täällä blogissakin vilahdellut, ah-niin-rakas-viholliseni, oranssi-musta "Sieniasu". Asu on vähintäänkin näyttävä, osalla ryhmästämme on sellainen jo valmiina, sitä voisi käyttää soolotansseissakin sen treenihameen sijasta, ja kaavatkin löytyvät, joten yhdellä iskulla lätkäistäisiin ei vain kahta, eikä kolmea, vaan neljä kärpästä.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat viikonlopun tiiviskurssin aikana, ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että emme käytäkään sieniasua ainakaan ceílí-ryhmässä. Tämän päivän ompelukerhomme ei silti kurssiaan muuttanut. Olimmehan jo koolla nuppineulat tanassa, eikä ylimääräisistä esiintymisasuista ainakaan haittaa ole! Sieniasu on kaksiosainen (musta paita, oranssi hame), ja aloitimme yläosan kaavoituksella. Alaosaa voimme miettiä myöhemmin ja vaihdella tarpeen mukaan. Koska lainasin sieniasua Tampereen kisoihin, ajattelin liittyä ompelukerholaisiin ja nysvätä nyt ihkaoman asun. Vaikken varamiehenä välttämättä pääsisikään lavalle ceílí-ryhmän kanssa, pukua voisi käyttää muuallakin.
Ja tuota noi... täytyy sanoa, että jos se meikkaamisen opettelu oli aikoinaan hankalaa (eikä se kyllä suju vieläkään, toim. huom.), niin ei minusta kyllä räätäliäkään saa. Mutta annetaan kuvien kertoa:
 |
| Tästä lähtee... |
Sakset käteen ja menoksi! Olimme juuri ehtineet puhua siitä, että kun kaavan leikkaa irti lakanasta, sen ympärille pitää jättää saumavaraa pari senttiä. Tämä siis toistettiin useampaan otteeseen. Aloitan leikkaamisen, ja kas, eiköhän ystäväni T jo huudahda: "Hanne, se saumavara!". Niinpä niin. Kyllähän minä sen tiesin. Testasin vain muiden hoksottimia...
 |
| Todiste siitä, että ihan itte tein kaavat nii. |
 |
| Välillä tarvittiin ikkunaa, jotta kaavojen viivat saataisiin myös kakkoskappaleisiin.. nokkelaa. En mää vaan olis tuota keksinyt. Neiti T avustaa. |
Ensin piirrettiin, sitten leikattiin, sitten nuppineulotettiin, sitten sovitettiin, sitten nuppineulotettiin uudestaan, sitten ommeltiin, ja sovitettiin uudelleen....jäiköhän joku vaihe välistä? Ei uskoisi, että kaavoihin saa upotettua noin montaa vaihetta. Mitä se varsinainen ompelutyö sitten vaatii? Päiväkausien työleirin?
 |
| Vähän on pitkä ja reilu vielä... mutta hei, samalla kaavalla vois tehdä läjän kesämekkoja! Jos siis osaisi. Ehkä. |
 | |
| Kattokaa kuinka hyvin tatuointini mallaa kaavan kanssa yhteen! Ih! |
 | |
| Ompelukerhomme ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus toimi mainiosti. Ompelukonekammoisena anelin neiti T:tä ompelemaan kaavarepaleeni yhteen. Hän tekikin loistotyötä! Sillä aikaa avitin neiti S:ää hänen kaavojensa nuppineulottamisessa. Kätevää! |
 |
| Ja lopputulos. Kasa kangaspaloja, joista pitäisi syntyä istuva ja näyttävä tanssiasu. Eikä tuossa ole vielä edes hihoja! Puuh. Palkkioksi yksi olut ja läjä nachoja. Olin ne ansainnut. |
Minulla on sellainen kutina, että tämä asuprojekti virittää vielä monta blogimerkintää! Yksitellen liimattavia irtokristalleja odotellessa!
Ai niin, tämän kirjoituksen otsikko juontaa ystäväni neiti P:n kommenttiin, kun jälleen kerran tuskailin mutkalle menevien saumojen kanssa. "Montako boobsia sulla oikein on!?", hän huudahti, kun valittelin jo neljättä kertaa "tissien" aiheuttamista kurveista... Nauru pidentää ikää!
Olotila: huvittunut, mukana ripaus huolta ja stressiä
Seuraavaksi: aukikiertoharjoituksia
Ajattelin kysäistä jos vaikka vastaisit. Olen aloittamassa ensi viikolla irkkutanssin harrastamisen ihan extempore, kaverini kehotuksesta. Olisin utelias kysymään muutamista asioista, joihin osaisit ehkä lajin harrastajana vastata. Kuinka kauan sinulla kesti ennenkö tuntui siltä, että yhtään tuntuisi luontevammalta tanssimiselta, eikä jokaista askelta tarvitse miettiä? Typerä kysymys, mutta tuleeko tällä jaloista kovinkin lihaksikkaat muuhun kroppaan verrattuna? :D Tai onko tämä laji muuten muuttanut kroppaasi johonkin suuntaan? Ja lopuksi vielä, kuinka paha juttu alkeistunneilla on, mikäli on venymätön pökkelö, joka ei saa edes suorin jaloin korketettua varpaitaan sormilla? Kiitän jo etukäteen, mikäli kerkiät vastaamaan.
VastaaPoistaNo heip! Alkuun isosti anteeksi, että vastaan vasta nyt. Gmail oli heittänyt ilmoituksen viestistäsi roskapostin sekaan, ja huomasin sen vasta nyt. Ei ollut tarkoitus olla siis tyly tai olla vastaamatta aloittelijalle... toivottavasti tämä ei latistanut harrastuksen alkua!
VastaaPoistaSeuraavaksi: onnittelut loistolajin valinnasta! :) Alku voi tuntua vaikealta, vaikka perusaskeleita ei olekaan montaa. Mitähän sanoisin tuohon askelten miettimiseen... yksittäiset oerusaskeleet (skip, hop, sidestep jne.) voi oppia piankin. Mutta varsinaisesta askelsarjan eli tanssin monimutkaisuudesta riippuu sitten se, miten nopeasti sarjan oppii muistamaan niin, ettei seuraavaa askelta tarvitse miettiä koko ajan. Homma kuitenkin käy helpommaksi koko ajan, ja nyt uudet askelsarjat tuntuvat uppoavan muistiin nopeammin kuin ne helpommat askelsarjat ihan alkuaikoina. Parhaimmillaan olen oppinut uuden sarjan ihan parin tunnin workshopin aikana, pahimmillaan yhtä tanssia joutuu hinkkaamaan useamman kuukauden... tärkeintä on, ettei turhautumiselle anna liian paljon valtaa. Kertaus on opintojen äiti, ja aivot kyllä työstävät askeleita silloinkin, kun et sitä itse hoksaa. Sitten jonain päivänä askeleet vain kliksahtavat päässäsi, ja huomaat että jalat vievät vaikket itse ehkä heti muistaisikaan, mitä tulee seuraavaksi. Ja improvisaatiohan on hauskaa; itse olen joskus "esittänyt" tanssia baari-illoissa jonkun perusreelin tahtiin lisäilemällä vain perusaskeleita perätysten, ilman mitään erityistä askelsarjaa tai koreografiaa. :)
Ja kyllähän jalkoihin lihaksia tulee, siltä ei voi välttyä. Itsekin olin huolissani pohkeistani, sillä mielestäni sääreni ovat kropassani näteintä.. :D Reiteni ovat kiinteytyneet (jes!), ja pohkeetkin ehkä hitusen kasvaneet, mutta ei tässä vielä missään kehonrakentajan mitoissa olla. Riippunee hieman tanssijan omista lihaksista ja geeneistä, miten tanssi vaikuttaa, mutta minulle tanssi on tehnyt pelkästään hyvää. Kollegani kommentoi tuossa kesällä, että minusta näkee, että liikun paljon: kuulemma kävelen ryhdikkäästi ja jäntevästi. Eli ryhti on ainakin parantunut, ihan peruskunto samoin. Eipä sillä, vatsalihaksia voisi tulla vieläkin enemmän, irkkutanssijalle kun tuo ryhti on hurjan tärkeä asia!
Ja alkeistasolla ei haittaa ollenkaan, jos et saa koskettua varpaisiisi sormilla. Minä en taivu vieläkään niin alas!!
Kiitos vastauksestasi. Olen jo parilla tunnilla käynyt ja tuntuu kyllä ihan mahtavalta. Todella hauska laji. Toivottavasti itsekin joskus tulisin niin hyväksi, että tanssi alkaisi tuntua muultakin kuin aikuisten kömpelöltä piirileikiltä. Hyvää syksyä sinulle. :)
VastaaPoista