Mies on aina vähän pihalla siitä, että minä iltoina minulla on treenei ja jos, niin mitä ja mihin aikaan. On toi yhteinen aika vähän kortilla varsinkin nyt, kun lomat ovat ohi ja vuorotyöt taas alkaneet. Eilen hän sitten kiikutti minulle tämän, ihan oman harrastusnaulakkoni, johon voin kätsysti kirjata menot - ja ennen kaikkea, ripustaa harrastukseen kuuluvan hupparin kunkin päivän kohdalle.
Ette muuten usko, montako hupparia meidän taloudestamme löytyy!
Näyttää siltä, että perjantait ja lauantait ovat tällä hetkellä vapaita. Rugbyaikataulu muuttuu vielä syksyn aikana, kun varsinainen pelikausi päättyy - toivon tällä hetkellä kaikki sormet sekä varpaat ristissä, etteivät uudet harjoitusajat mene tanssitreenien kanssa päällekäin. En jaksaisi taaaaaaas ilmoittaa joukkueelle, että minua näkyy vain silloin tällöin jos silloinkaan.
Perjantaisin olisi myös show-kurssi, jossa tanssittaisiin irkkua vähän modernimpaan tyyliin ja uudemman musiikin tahtiin. Se houkutteli todella paljon, sillä rakastan uusien pop/rock-biisien ja irkun yhdistelyä. Vielä viime viikolla olinkin liittymässä kurssille mukaan. Mutta aion nyt kerrankin kuunnella järkeä ja kroppaani, ja kieltäytyä siitä. Minulla on tekemistä kolmissa eri tanssitreeneissä / viikko, ja varsinkin, kun sooloaskeleeni ovat aika surkeassa jamassa tällä hetkellä.
Kesän hyvä harjoitusputki katkesi noin kaksi kuukautta sitten sairasteluun, lomareissuihin ja ihan vain parin viikon patalaiskuuteen. Palasin sooloaskeleideni pariin sunnuntaina, ja huonoltahan se näytti. Uudet askeleet olivat lähestulkoon haihtuneet mielestä, ja vanhatkaan eivät tuntuneet soljuvan siihen malliin, miten niiden pitäisi soljua EM-tason feisissä.
Tässä vaiheessa pitäisi jo hioa yksityiskohtia, joten olen pahasti jäljessä omista tavoitteistani. En usko, että pärjään läheskään niin hyvin kuin Krakovassa, joten olen jo päättänyt karsia osan tansseista ja keskittyä vain muutamaan. Että jos seitsemän tanssin sijasta vain neljä...?
Single jig: uusi, primary-tason, menee ihan jees. Simppeli ja lyhyt, jopa niin simppeli ja lyhyt että treenaamiseen on vaikea löytää motivaatiota.... vaikka mitä simppelimpi, sitä täydellisempäähän tekniikan pitäisi olla?
Light double jig: uusi, intermediate/primary-tason. En tajua tanssia ollenkaan. En saa siitä kaunista, ja pari käännöstä ovat täysin käsittämättömät. Miten ne pitäisi tehdä?!? Nyt jos koskaan kaipaan opettajaa, joka pistäisi tekemään saman kohdan kymmenen kertaa uudelleen ja sanoisi, milloin ollaan edes lähellä oikeaa.
Heavy/treble jig: uusi, intermediate-tason. Aloitin sunnuntaina. Ei tuu kisakuntoon, mutta jos nyt yrittäis edes opetella sen ensi vuotta varten.
Reel ja slipari: vanhat, primary-tason. Näillä saan vielä kisata, kun en pärjännyt Krakovassa niin hyvin, että olisin noussut seuraavalle tasolle. Mutta joo. En tiedä. Ehkä keskityn vain toiseen ja hion sen niin täydelliseksi kuin näillä jaloilla saa, ja skippaan toisen. Kuvattiin eilen videolle slipari. Ai helvetti kun sen katsominen teki pahaa. Yöh.
Trad setti: Jockey to the Fair oli jo hallussa, sitten tuli treenitauko, joten taidan kisata vanhalla tutulla Blackbirdillä. En usko saavani Jockeytä kisakuntoon ajoissa.
Sitten tekisi mieli opetella uusi intermediate-tason slipari, ja kerrata se vanha treble reel, jonka muistan jotenkuten mutta en oikeasti kyllä mitenkään...
Mihin tässä keskittyisi? Täytyy sanoa, että tällä hetkellä pakka on täysin hajalla. Pari kuukautta kisoihin, eikä kisafiilistä ole lainkaan. En tiedä, mihin tarttua. En haluaisi lähteä kisaamaan puolivillaisilla tansseilla. Lavalle kiipeäminen tietäen, että nyt en saa tanssittua parastani... jotenkin se ajatuksenakin tökkii.
Tarvitsisin jonkinlaisen tukiryhmän. Katsottaisiin tanssit läpi, ja niistä ne pahimmat kohdat, joita vielä ehtisin tällä aikataululla hioa. Ehkäpä pyydän seuraavissa soolotreeneissä tanssikamuiltani apua. Yksin pään sisällä tämän pohtiminen saa vain vatsan muljahtelemaan ja puklun suuhun.
Yöh yöh yöh.
Etsitään kadonnutta tsemppiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti