lauantai 26. tammikuuta 2013

Treble trouble

Iltavuoroviikon (ja TV5:n äärettömän surkean Spartacus-sarjan) jälkeen herääminen aamun tanssitreeneihin ei ollut helppoa. Mutta en minä valita - kun viimein ehtii taas töiltään tanssimaan, niin pienet unenrippeet silmissä eivät haittaa.

Lauantain tunneilla harjoittelemme tulevaa Dragún Irish Dancersin show'ta varten, ja olin taas jälleen kerran hitusen pihalla kaikesta. Lähdin vasemmalle, kun piti suunnata oikealle, nostin oikean käden, kun piti nostaa vasen... oikea ja vasen ovat aina olleet Akilleen kantapääni. "Muuten hyvä Hanne, mutta teit askeleet väärällä jalalla" on varmaan useimmiten saamani palaute.

Toinen heikkouteni on treble. Kolmisen vuotta tanssineena tuo perus-perus-perusaskel pitäisi olla jo hallussa, mutta kun vaan ei. Treble - tai suffle - on varmaankin Se Tunnetuin irkkuaskel; kovilla kengillä tehtävä salamannopea "näpäytys", joka aiheuttaa varsinkin useamman tanssijan voimin melkoisen klikketi-klik-klik-soundin. Cool? Very cool. Ideana on tehdä liike reisilihaksilla niin, että nilkka on rento, jotta näpäytys on nopea ja terävä. Tähän tapaan:




(Ei ehkä paras esimerkki, sillä jopa minä näen tuossa tyylivirheitä. Mutta idean saa tuosta hyvin selville.)

Minun ongelmani on, että en saa askelta tehtyä reisilläni. Aivoni eivät vaan tajua tätä, joten yritän nöpöttää tuohon tahtiin (köh) nilkoillani, jotka sitten ovat jäykät kuin rautakanki pakkasella. Lopputuloksena ei ole klikketi-klik-klik, vaan suih-suih-suih-suih, kun poloiset varpaani vain pyyhkivät lattiaa näpäytyksen sijasta.

Erityisen tuskallista tämä on silloin, kun meidät jaetaan tanssitunnilla muutaman hengen ryhmiin ja opettaja lähtee korva tarkkana kuuntelemaan kenkiämme. Yleensä homma menee niin, että olen saanut muutamat treblet komeasti trebleiltyä juuri sekuntia ennen kuin opettaja on minun kohdallani - ja sitten saankin aikaiseksi taas pelkkää suhinaa. Go figure, Murphy tuli lakikirjoineen kylään.

Turhauttavaa? No vähän. Pelottavaa? No hitusen, jos aion Dublinissa vetäistä hornpipen tai heavy jigin, joissa pitäisi kopistella niin maan penteleesti ja pysyä vielä rytmissäkin. Tosin, en tiedä mitä tansseja aion edes tanssia. Pitäisikin varmaan vähän miettiä asiaa. Ehkä kysäisen myös opettajiltani maanantaina, että mitä siellä sitten voi/täytyy/saa tanssia. Ja milloin. Ja missä. Ja missä asussa. Kovasti olen menossa, mutta mistään en mitään tiedä. Ai miten niin tyypillistä. Ei kai.

Niin, näitä tanssivaihtoehtoja ovat sitten muun muassa reel, slip jig, single jig tai nuo edellämainitut hornpipe ja heavy jig. Jokaisessa on vähän eri askeleita, vähän eri rytmeissä. Niistä sitten enemmän myöhemmin. Ehkä siihen mennessä minäkin olen oppinut erottamaan musiikista, pitäisikö tehdä slip jigin vai single jigin askeleita...

PS. Näillä pakkasilla on hyvä treenata trebleä bussia odotellessa, jos vain kestää muiden katseet. Trebletrebletrebletreble.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti