Kyllä huomaa, että joulun molemmin puolin tuli pidettyä treenitaukoa. Tai ei tässä mistään "joulutauosta" voi puhua. Enhän ole treenannut kunnolla askeleita Krakovan jälkeen! Tänä viikonloppuna sen sijaan rykäisin yhteensä 6,5 hikitreenit; lauantaina 3,5 tuntia, sunnuntaina kolme. Irlantilainen opettajamme tuli Suomeen opettamaan uusia askeleita sekä vilkaisemaan kisajoukkueidemme kunnon, joten tanssilöysäily pysähtyi kuin seinään.
Ja nyt sitten varpaat sykkii. Lauantaina ohjelmassa oli uusien askeleiden opettelua, ja sainkin plakkariini uuden light double jigin (kiva kiva) ja uuden single jigin. Light double jig vaikutti todella kivalta, vaikka se vaatiikin paaaaljon treeniä - en millään saanut askeleihin opettajan vaatimaa vauhtia ja venytystä. Pakko tosin sen verran itseäni puolustella, että helsinkiläisen flamenco-salin lattia oli melkoisen liukas, joten 45 asteen suunnanmuutos oli hitusen haastavaa. Mutta kyllä se siitä, kunhan saan askeleet lihasmuistiin ja sitä kautta rohkeutta lisää. Uusi kisatanssi intermediate-tasolle, whoop whoop!
Primary-tason single jigiä en sinänsä olisi tarvinnnut, sillä pärjään vielä vanhallakin (eli en ole kisannut sillä niin hyvin, että olisin noussut intermediate-tasolle, heh). Mutta tykkään tästä uudesta niin paljon enemmän, että taidan seuraavissa kisoissa vetää mieluummin tämän kuin vanhan, "töksähtelevän" single jigin. Tuota töksähtelyä on vaikea selittää, mutta vanhassa tanssissa on pari askelta, joiden aikana ei hypätä tai loikita, vaan astutaan. Vaikka homman tekisi tyylikkäästi, korkealla varpailla ja polvet suorina (köh köh), silti se tuntuu hassulta. Joten uusi kisatanssi primary-tasolle, whoop whoop!
Kävimme läpi myös uuden setin, Jockey to the Fairin. Se oli niiiii-iiiin kiva! Simppeli, että tämmöinen tumpelokin pärjää sen kanssa, mutta silti hauska. Sen aion opetella tänä keväänä kisakuntoon, tai ainakin sinne päin, ettei minun tarvitse enää taistella sen hemmetin Blackbirdin kanssa. Muahahahahaaa. Bye bye birdie!
Tuon videon kuvanlaatu ei ole kummoinen, enkä ole aivan varma ovatko alun askeleet samanlaiset kuin meille opetetut (hei, en voi muistaa vielä kaikkea ulkoa). Mutta tästä saa silti jonkinlaisen kuvan mistä on kyse. Ja mikä parasta, Jockeyssä on mukana myös King of the Fairies -setistä tuttu suosikkiaskeleeni "Heilauttelen jalkaa tässä tälleen rennon reteesti". Videolla se näkyy kohdassa 0:45. King of the Fairies ylittää minun taitoni, joten on kiva saada setti jonka pystyn tekemään, ja jossa on jalan heiluttelu mukana. Uusi kisasetti, whoop whoop!
Niin, ja saimme myös uuden - tai uudet - hornpipet. Primary-tason hornpipe vaikutti mukavalta, ja sain sen tanssittuakin loppuun - kunnes opettaja pisti musiikin soimaan. Sitten aivot löivätkin tyhjää ja tunsin oloni ääliöksi. Mutta noin niinkuin periaatteessa se on plakkarissa ja opeteltavissa kisakuntoon. Mikä on ihan kiva, sillä se meidän vanha primary-tason hornpipe on vanha viholliseni. Minä Sherlock, hornpipe Moriarty. Minä Tohtori, hornpipe Dalek. Joten uusi ja hallittavissa oleva hornpipe on oikein tervetullut lisä. Ehkä uskaltaudun kisaamaankin hornpipellä, enhän ole kokeillut onneani sen kanssa sitten ensimmäisten kisojeni katastrofin jälkeen... hrr, vieläkin
Kokeilin myös mahkujani intermediate-tason hornpipen kanssa. No. Tuota. Joo ei. Pysytään vielä primary-tasolla tän kans. Double-click!? Back-click pyörähtäen?!? Toe-stand??! Kivat oli askeleet, mutta tanssissa oli sen verran paljon ns. "trikkejä", joita en vielä osaa, että tämä jää nyt väliin ja unholaan. Keskityn siihen primary-hornpipeen, ja opettelen elämäni ensimmäistä kertaa hornpipen kunnolla! Tää on lupaus!
Sain kirjattua... öh, kopioitua single jigin ja light double jigin askeleet muistiin neiti H:lta, hornpipen ja setin saanen joltakulta vielä myöhemmin, tai viimeistään videolta kunhan ne lähetetään koulumme FB-ryhmään. Olen huiman innoissani uusista askeleista! Uutta opeteltavaa! Uutta motivaatiota! Juu juu, itsensä tsemppaamisen kanssa tässä joutuu vielä taistelemaan, mutta nyt on ainakin alku kevään treenikaudelle.
Sunnuntaina kävimme sitten MM-joukkueiden suorituksia läpi. Olin vielä sunnuntaiaamuna asiasta kauhuissani, sillä muu joukkue on hionut kuvioita yhteen kesästä saakka - minä ainoastaan pari kertaa saman viikon maanantaina ja perjantaina. Tarkoituksena oli näyttää parastamme opettajallemme, ja minä olen siellä tötöilemässä seassa! Turhautti joukkuekavereiden puolesta, turhautti omasta puolestani, turhautti vähän kaikki.
Mutta yllättävän hyvin se meni. Okei, tein virheitä. Lähdin väärään kuvioon liikkeelle, tai en lähtenyt ollenkaan liikkeelle, tai jalat olivat väärinpäin, tai käteni väärissä asennoissa, ja ja ja ja ja... kuten opettajamme sanoi, tässä vaiheessa ei pitäisi olla enää mitään syitä moiselle mokailulle. Mutta silti, saimme tanssittua tanssit paljon paremmin kuin kuvittelin. Onneksi parini, neiti L. on itse kärsivällisyys ja sai vedettyä minua mukanaan aina kun tarvis oli.
Rääkki oli kyllä huima, kolme tuntia pienellä kymmenen minuutin tauolla. Henkeä sai vetää aina, kun oli toisen joukkueen vuoro - tai ei silloinkaan, koska useimmiten molemmat joukkueet tanssivat samaan aikaan. Tahti oli niin kova, että muutamat meistä saivat jalkapohjiinsa vesikelloja! Itse olin varustautunut rakkolaastareilla, mutta mustelmilta nekään eivät pelasta. Tömps tömps tömps, ja päkiäni ovat pikimustat. Uuuh.
Mutta saimme paljon hyvää palautetta (hyvää siis siinä mielessä, että tiedämme mihin meidän täytyy kiinnittää huomiota), ja vahvistuksen sille, että kisoihin tässä ollaan nyt menossa. Jalkatyöskentelymme on parannuttava huimasti, eli
- korkeammalle varpaille
- nilkat ojennettuina sekä hypyissä että peppuun potkiessa, ei kulmanilkkoja!
- jalkojen ristiminen
- aukikierto (eli kantapäät esiin)
- polvien ojennus
Että tämmöinen on nyt tilanne. Uusia tansseja, paljon töitä. Opettajamme lupasi tulla Suomeen vielä ennen Mömmömeitä, eli maaliskuun alussa.
Siihen mennessä olemme kehittyneet huimasti, odottakaapas vain!
Edit: Niin joo! Viikonlopun aikana puhuimme opettajamme kanssa myös puvuistamme, peruukeista, blingistä ja sukkahousuista. Siitä raporttia seuraavaksi, ei kaikkea kerralla. Mutta uskokaa pois, peruukeista saa edelleen jutunjuurta aikaiseksi. *huutonaurua tähän*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti