Enkä oikeastaan voi sanoin kuvata kuinka hienoooooooooo se oli!!
Jalkahan on ollut periaattessa töpsöttelykunnossa jo pidempään, mutta tarjolla ei ole ollut sellaisia salivuoroja, joihin olisin voinut mennä opettelemaan täysin nollasta askeleita. Keväällä pidetty erikoistekniikkakurssi olisi vaatinut täysin terveeltäkin jalalta miltei mahdottomuuksia, joten se jäi jalkavammaiselta suosiolla väliin.
Eli, vaikka periaatteessa olen ollut lähes tanssikunnossa jo jonkin aikaa, mahdollisuutta tanssin aloittamiseen ei ole ollut - eikä budjettini riittänyt oman salivuoron vuokraamiseen.
Mutta sitten neiti H. ratkaisi ongelmani ja ilmoitti varanneensa kaikkien käyttöön sopivan salivuoron, jossa käytäisiin läpi juurikin noita uusia askeleita. Kiitos, neiti H.!
Yksi ongelma takana, toinen vielä puimatta.
 |
| Ei olla kyl yhtään varpailla tässä, joten tätä treenaamaan. Kuten myös sataa muuta asiaa. |
Pelkäsin nimittäin myös suunnattomasti sitä, kuinka turhautunut olisin tunnilla muitten loikkiessa alkuvuodesta opeteltuja askeleita ja itse seisoisin sormi suussa, että hööh mitä? Meillä kun ei ole erikseen opettajaa treenauttamassa samoja askeleita uudelleen ja uudelleen ja uudelleen läpi. Olin huolissani, etten pääse kärryille, turhaudun, ja tuskastun niin etten edes yritä opetella.
Tunnen itseni. Jos en tajua jotain heti, vaatii sielultani suunnattomasti sinniä, että jatkan eteenpäin. Kaikki-mulle-heti-nyt-täti ei tykkää, ettei sitä kultamitalia saakaan heti, eikä kisoissa mennä MM-tasolle heittämällä. ;) No ei, ei sentään ihan näin vakavasta uhmaiästä ole kyse, mutta kärsivällisyyteni on häilyväistä ja mielenkiintoni vielä häilyväisempää.
Ja ei, vihosta askelmuistiinpanojen lukeminen ei ole sama asia kuin tanssiminen, jännä juttu. Sitä joutuu ihan konkreettisesti tekemään ne keijut, pointit, spinnit ja bäkit.
Mutta ei hätää! Neiti T. otti minut välittömästi siipiensä suojaan, opetti reelin askeleet, kävi niitä kerta toisensa jälkeen läpi hi-taas-ti, korjaten heti jos tein jotain väärin ja pisti tanssimaan välillä myös yksikseni (jolloin homma kusikin välittömästi). Varttia myöhemmin tuntui siltä, että muistan reelin leadin kokonaan, puolisen tuntia myöhemmin meni jo koko tanssi.
Neiti T. on ihana.
Okei, okei, ei se tanssi oikeasti mennyt läpi. Lähinnä muistin askeleet niin, ettei liike pysähtynyt hetkeksikään. Se on silti vielä kaukana siitä, että tanssi näyttäisi hyvältä, hypyt olisivat oikeanlaiset, tahti terävä, tanssija varpaillaan ja nilkat ojennuksessa. Mutta askeleet muistan! Se on jo huima edistysaskel!
Erityisesti kun vertaa siihen, että vielä viitisen vuotta sitten jotain simppeliä perusalkeistanssia hinkattiin viikkokausia, enkä silti meinannut muistaa, että mitäs tämän keijun jälkeen tuli apua nyt ajatus katkesi ääääääää.
Miten ikinä opettajieni kärsivällisyys riitti meidän kanssamme, en voi ymmärtää.
Eli, nyt on reelin askeleet silleen huterasti hallussa, sliparin lead samoin. Olin fiksu ja totesin, että nämä riittävät yhdelle kerralle, etten sekoita päätäni liikaa. Seuraavalla kerralla reel vielä parempaan kuntoon ja sitten sliparia lisää.
En tiedä, missä vaiheessa uskallan tarttua intermediate-tason heavy jigiin, jota neiti M. paukutteli menemään. Se on ainoa tanssi, joka minun täytyy opetella intermediate-tasolla, ja se näytti pelottavalta. Siis, todella, todella, todella pelottavalta.
Myös spinni tuottaa vielä järkyttäviä vaikeuksia, varsinkin oikean puolen spinni. Ilmeisesti jalkani lihakset ovat vielä sen verran huterat, että tiukka pyörähdys itseni ympäri saa jalan muljahtelemaan melko nihkeästi.
Mutta, heavy jig ja spinnin parantaminen ovat seuraavien viikkojen murheita. Treeniä treeniä. Nyt hyrisen sille, että opin reelin niin nopeasti. Ja sille, että minulla on niin ihania ystäviä. Ja sille, että treenikalenteri alkaa näyttää taas entiseltään.
 |
| Sohvaperuna iskee takaisin. Tuohon vielä kohta yksi irkkukerta lisää, ja salikerta tai kaks, niin viikkokalenteri on kohdillaan! |
Mä oon niin onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti