Jaa ei sitten Dublinia

Irkut. 

Nuo ihanat aikataulunsa sössivät mutta jotenkin kuitenkin aina asiansa kuntoon saavat pikkusöpönöpöliinit.

Minunhan piti tähdätä sinne Dublin city open championshipseihin nyt maaliskuussa. Hostellin varasin jo loppusyksystä, koska kisaviikonloppu on melko lähellä St. Patrickin juhlaviikkoa ja se tietää Dubliniin kymmeniätuhansia turisteja & täyteenvarattuja hostelleja. Lentojakin kattelin ja kyttäilin. Talvilomatoive pistettiin pomolle siinä toivossa, että saisin lomapäivät kisaviikonlopun korville.

Tansseja treenasin niin penteleesti. Pukuasia nousi mieleen vähän väliä. Kaiken piti olla valmista.

Mutta KUN NE SAAKUTAN IRKUT EIVÄT SAA PÄIVÄMÄÄRIÄ ILMOITETTUA! Eivätkä edes vastaa sähköpostikyselyihin, joita säntilliseen pohjoismaiseen meininkiin tottunut suomilikka lähettää. "Että kun nämä kisat ovat aina järjestetty maaliskuun sinä-ja-sinä viikonloppuna, että ovatkohan kisat tänäkin vuonna samana viikonloppuna, kiitos vastaustanne odottaen thänkjuu."

Ilmeisesti kisoja ei sitten tänä vuonna ole, lainkaan. Tai sitten päivämäärä on jonkinsortin salaisuus, jonka vain sen arvoiset saavat tietää. Oli miten oli, kun kisojen oletettuun ajankohtaan on enää pari kuukautta, mutta varmaa tietoa ei vieläkään ole, peruutan hostellivaraukseni ja keksin talvilomaviikolleni jotain muuta tekemistä. 

(Tulee muuten jännää siitä, olen viettänyt talvilomani Irlannissa varmaan viimeiset x-kytä kertaa.) 

Syitä, miksi tämä sapettaa:

• Odotin niin paluutani Dublinin kisoihin. Sinne, mistä kaikki oikeastaan alkoi.

• Odotin niin, että olisin voinut mennä "Ginger Finn" -baariin kisameikissäni päivän koitoksen jälkeen, tilata oluen ja levittää palkintosaaliini - sillä tietysti minulla olisi palkintosaalista - baarimikon nenän eteen. Hän taputtaisi päälakeani, toisi oluen ja hihkaisisi muulle asiakaskunnalle että meilläpä on täällä irkkutanssin Dublinin mestari (ja minä koittaisin selittää että ei, en ole, mutta baarimikko vain iskisi silmää).

• Odotin ylipäänsä kisaamista, sillä se kesken jäänyt huima edistymiseni kaivelee yhä. Liian monta kertaa on vetkuteltu ja siirretty suunnitelmia, "koska jalka", joten nyt, NYT olisi aika tarttua härkää sarvista.
• Odotin treenaamista hostellin mystisessä takahuoneessa, jonne kukaan muu ei koskaan eksynyt, mutta sehän sopi minulle sillä huone oli iso ja lattia kelpasi tanssimiseen.
• Six Nations -päivä paikan päällä. Ju-ma-lis-te.

Mikä point! Mallia Dublinin kisoista vuodelta kivijamiekka.

Syitä, miksi tämä ei sapeta:

• Koulumme seuraava workshop on maaliskuussa, ja kisamatka olisi mennyt sen kanssa päällekkäin. Nyt lauantaina sain näytettyä opettajallemme tossujen tanssit, mutta hornpipelle ei ollut aikaa. Heavy jig meni puolestaan niin penkin alle kuin pelkäsin/tiesin sen menevän. Vast'ikään opitut askeleet eivät ole vielä lihasmuistissa, joten pienikin paine (=opettajan tuijotus ja yksin tanssiminen) aiheutti pahoja muistikatkoja. Eli, jos en lähde maaliskuussa Dubliniin vaan pääsen näyttämään opettajalle hornpipen, se on jo voitto. Jos saan parissa kuussa heavy jigin kuntoon ja pääsen näyttämään senkin, se on jo riemuvoitto.

• Dublinin hintataso on St. Patrickin viikolla ihan helv...korkea. Pelkästään viikon hostellivierailu olisi maksanut sellasia summia, etten tiedä mistä olisin ehtinyt tarvittavat eurot säästää.
• Pääsenpä katsomaan telkkarista/kotisohvaltani Six Nationsin rugbyottelun Irlanti - Englanti, sillä paikan päällä olisin huonolla tuurilla jumittanut kisapaikalla ja koittanut keskittyä omaan suoritukseeni samalla kun vilkuilisin pelitilannetta kännykällä.

• Koska Dublin peruuntui, seuraava mahdollinen kisamatka olisi Praha keväällä. Sinne lähtenee muitakin koulumme oppilaita, joten luvassa olisi yhteinen kisareissu yksinreissaamisen sijasta. Ja Praha, vanha rakkauteni!

Joten, tuota... viisi syytä sapetukseen, neljä tyytyväisyyteen. Aika tasan mennee. Nyt sitten täytyy vain keskittyä treenaamiseen (köh se heavy jig köh), ja ryhtyä katselemaan Prahan lentoja.

Koska hei, tsekit ovat jo ilmoittaneet päivämäärät! Hästäg Jotkut Osaa.

*****

Update:

No ni. Tämän kirjoituksen julkaistuani tanssikaverini neiti N. ilmoitti, että ovatpas ne päivät tiedossa. Tieto löytyi oikein kahdestakin eri linkistä - ei tosin vieläkään tapahtuman omilla sivuilla, joita olen siis kytännyt kisaohjelman toivossa.

No. Pistin ison pyörän pyörimään. Hostellihuoneen varauksen muutos, suitsait sekunnissa vastaus hostellilta ja varauksesta ylimääräiset päivät pois. Lentojen tsekkausta. Halvalla lähtis, kiitos Norwegian. Älytöntä pohdintaa ja pähkäilyä siitä, että josko kisat vaiko sittenkin se workshop. 

Ja sitten aivoväläys: Kysynpä opettajalta itseltään! Vastaus tuli onneksi nopeasti joten loppuu tämä kynsien pureskelu. Hän suosittelee ehdottomasti kisaamista, mutta harmitteli workshopin päällekkäisyyttä. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että muita kisoja riittää vielä myöhemmin keväällä, Irlannissakin, joten menen nyt tällä kertaa Tampereelle workshoppiin. Opettaja lupasi pitää silmänsä auki irkkukisojen varalta. 

Puuh. On tämä yhtä säätöä. Mä en enää ikinä moiti irlantilaisia sekopäisestä kaaoksesta, kun itse tohotan jokaiseen ilmansuuntaan kuin valopää.