Kävin meinaan eilen kehonkoostumusmittauksessa, samanlaisessa, jossa kävin työpaikan liikuntapäivillä muutama vuosi sitten. Tuolloin tulokseni olivat surkeat. Testin tehneet tyypit kehoittivat aloittamaan liikuntaharrastuksen välittömästi, sillä rasvaprosenttini hipoi taivaita eikä lihasmassaa ollut laisinkaan. Kun kerroin, että treenaan kolmesta viiteen kertaan viikossa, testaajat olivat hetken hiljaa ja sitten äimänkäkenä. Että miten tulokset sitten näyttävät ihan päinvastaista?
Silloin päätin, että tämmöset testit ovat yhtä humpuukia, pihpah. Okei okei, rasvaprosenttini on ehkä korkeahko (tällä pepulla sitä on vaikea kiistääkään), mutta mitä ne muka tietävät siitä, missä kunnossa olen ja mitä jaksan tehdä?
Nyt sitten salini järjesti avoimet ovet, jossa vastaavan kehoanalyysin saisi jälleen ilmaiseksi. Personal trainerini mielestä minunkin kannattaisi käydä testauttamassa itseni, ja pitkin hampain suostuin. Että kun ne viime kerran tulokset... ja edeltävä viikonloppukin meni humputellessa ja herkutellessa, että taatusti tuloksissa näkyy ne ranskalaiset ja hampurilaiset ja laivaristeilyn jälkiruokabuffetit.
 |
| Tämmöisiä mitattiin, muun muassa. |
No, rasvaprosentin lävähtäessä ruutuun saatoin ulvaista ääneen pettymyksestä. Olihan luku tullut alas pari pykälää siitä edelliskerrasta, mutta silti se oli mielestäni kovin korkea. Sen jälkeen en edes katsonut numeroita, halusin vain juoksumatolle mahdollisimman pian ja pois nöyrytyyksestä.
Mutta üllatyyyys! Pt kävi siinä samantien läpi numerot ja sanoi ehkäpä maailman kauneimmat sanat: "The results are really good". Mä olin vaan että oikeestiko, että eikö ne olekaan ihan surkeat ja hän oli että juu juu ei ollenkaan, että oikein hyvältä näyttää. Hän kuulosti itsekin vähän vaikuttuneelta (tai hämmentyneeltä, miten vain) ja ryhtyi avamaan lukuja myös minulle.
Eli, kehonrasva on yhä siellä yläpäässä, mutta nykyluku ole kuulemma ollenkaan huono.
Sisäelinten ympärille kertyvä viskeraalinen rasva eli se haitallinen rasva oli 4, mikä on oikein jees, kun ikäisilläni naisilla se pitäisi olla välillä 1-29. Tai 39, en ole enää aivan varma, sillä en oikein enää kuunnellut tuijottaessani vain lihasmassan määrää.
Lihasmassan tarkistin vielä toistamiseen tänään, sillä siinä ei ole mitään järkeä.
Keskivertonaisella lihasmassaa on 35 prosenttia. 35. Nyt saatujen testilukujen perusteella minulla sama osuus olisi 65 prosenttia.
Kuuskyt-hiton-perhana-viis.
Ehkä siihen on sittenkin syynsä, miksi ensimmäisellä tapaamisellamme pt kommentoi rehkimiseni olevan "impressive". Tai miksi hän luotti siihen, että jaksan kyllä kyykätä ylös vielä muutaman kilon lisää. Mulla on ilmeisesti ihan vahvat.. no, ainakin luulemaani vahvemmat jalat.
"Vahvat" siis noin niinkuin minun hiirulaismaailmassani, ei siis kehonrakentaja salihirviö lihaskimppu -maailmassa.
Ja onhan tässä sekin mahdollisuus, että testitulos on taas humpuukia pihpah. Jos kerran vakuutin itseni testin tyhjänpäiväisyydestä edelliskerralla, niin miksipä testi olisi yhtään sen luotettavampi tällä kertaa? Jossain on käynyt todennäköisesti virhe, joko testissä tai laskuissa tai minun ymmärryksessäni.
Mutta minkäs teet, kyllä niitä hyviä uutisia uskoo mieluummin kuin huonoja. ;) Ja vaikka lihasmassani ei olisikaan ihan tuota 65 prosenttia (siis oikeasti, luku on ihan tolkuton ja vaatii kyllä uudelleenlaskentaa), niin on se todennäköisesti silti parempi kuin viimeksi. Sen verran iso muutos siinä on. Suunta on oikea. Vahvempi.
Ja päivän korvamatohan on ollut sitten Shakiran "Whenever, Wherever". ;)
Lucky that my breasts are small and humble
So you don't confuse them with mountains
Lucky I have strong legs like my mother
To run for cover when I need it
So you don't confuse them with mountains
Lucky I have strong legs like my mother
To run for cover when I need it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti