Videotreeniä. Ihan karmeaa.

Alku oli komee, mutta vauhti tyssäs näköjään nopeasti. Viime viikolla jalkajumi esti osallistumiseni tekniikkatunnille, eilen oli pakko jättää tanssitunti väliin helvatanmoisen flunssan vuoksi. Tänään olen uskaltautunut töihin, mutta työvuoro venyy niin myöhään, etten pääse tekniikkaan tälläkään viikolla - eikä tällä räkänenällä kyllä mitään tekniikkaa treenattaisikaan. Köh köh niisk niisk pihinää.

Halusin kuitenkin tehdä edes jotain tanssin eteen, joten sohvalla viltin alla niiskuttaessani katselin oikein kunnolla niitä videoita, joista viimeksi kirjoitin. Sainpa ainakin jotenkuten hornpipen askeleet paperille ja takaisin päähän. Vaikkakin yksi kohta jäi ihan mysteeriksi, videon kelailu ees-taas ei auttanut yhtään. Jalat sanoo töp-töp-töp, pää sanoo tyhjää-tyhjää-tyhjää.

On tuo oman tanssimisen katsominen vaan aika tuskallista. Ja huvittavaa. Tässä parhaita paloja.

Siis, mikä aukikierto? Miks mun kädet roikkuvat kuin salamimakkarapötköt italialaisessa herkkukaupassa? Missä on ryhti hä?

En edes yritä arvata mitä tässä kuvassa tapahtuu... ihmeellinen ilmassaleijuva irkkutanssija! Ei, minua ei ole hirtetty, mä oon vaan näköjään päättäny, ettei jalkojen tarvi olla aukikierrossa, tai ristissä, tai suorassa, tai mitään. Mä vaan leijun täs ny, ok? (Ja oikeasti, mä tarviin pienemmän pepun.)
 

No tota, tässähän on molemmat jalat ihan kivasti ilmassa, juuri kuten changen/leapin aikana kuuluukin olla. Ja hyvällä tahdolla tossa voi havaita jotain aukikierron tapaista - jos tanssiani katsoisi suoraan edestä, molemmat kannat saaaaaattaisivat olla näkyvillä. Mutta vielä joskus mä selvitän sen, miksi vasen käteni nousee tuolleen koukkuun aina, kun keskityn. Ihan sama rugbyssä. Pikkasenkin hoksottimia vaativa juoksu/syöttelyharjoitus, ja mä olen Kapteeni Käsikoukku.
 

Joo. Vasen jalka nousee ihan hiton komeesti peppuu. Hyvä minä! Mutta vasen nilkka on ihan taittunut, vaikka sen pitäisi olla sirosti ojennettuna, ja MIKSI MÄ EN TANSSI VARPAILLANI? Ei aukikiertoa, kanta koskee maahan, plötsis. Että näköjään kykenen huolehtimaan vain ja ainoastaan yhdestä osa-alueesta kerrallaan, tällä kertaa se oli peppuun potkasu. Leveä ahteri helpottanee tässä.
 

Että näitä vois sitte miettiä ja ottaa opikseen seuraavalla tanssitunnilla (toivon mukaan sunnuntaina, rupeaa jo ärsyttämään tämä tuntien missaaminen). Pitäisi aina muistaa se, että jokainen treenikerta pitäisi vetää kuten kisasuoritus, ettei noita vääriä tapoja pääse syntymään - niistä kun on todella vaikea kouluttaa itsensä irti.

Mutta näin loppuun vielä yksi kuva, joka ei kyllä liity sinänsä tanssiin mitenkään, mutta haluan vaan hehkutella sitä, että lauantaina mahduin ainakin 10 vuotta vanhaan pukuuni. Plus, hiukset on jo niin pitkät, että niihin saa tollasen laine/kiharakampauksen.

Mä mitään peruukkia vedä kisoissa päähän, oma tukka paras tukka. 

Oops! Kisat mainittu!

Matkalla rugbyseuran vuosijuhlaan.