Hiuksilla vai ilman, siinäpä pulma!

Minut tuntevat tietävät, että olen patalaiska mitä tulee kauneudenhoitoon. En ole koskaan vaivautunut opettelemaan meikkaamisen saloja, ihonhoitokin on vähän mitä sun sattuu ja erityisesti hiustenlaitto on täysi mahdottomuus.

Hiuksiani silitelleet tietävät, että karvani on pehmeää kuin vauvanhahtuva, ja sitä on harvassa. Lisätään siihen vielä hiusrajassa olevat kolme pyörrettä ja takaraivon kaksi kiekuraa, niin ymmärtänette, miksi muotovaahdot, hiustenkuivaimet, pyöröharjat ja pompulat ovat jääneet minulle vieraiksi. Ei - vaan - jaksa.

Joten, helpointa on ollut ottaa kone kauniiseen käteen ja leikata hiukset parin millin mittaiseksi. Jotkut kauhistelevat, toiset kehuvat, minä olen vain tyytyväinen että aamutoimet hoituvat... no, hoitamattakin.

Mutta. Tällä hetkellä hiukseni ovat siinä pisteessä, että koneelle olisi kohta töitä. Olen kuitenkin leikitetellyt ajatuksella (osittain erään tuttavani yllytyksestä), että kasvattaisin hiuksiani kisoihin asti. Irkkutanssipiireissähän hiukset ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin kisa-asutkin. Naisen kruunu, feminiinisyyden mitta, läpän läpä.

Jopa upeilla kutreilla luonnostaan varustetut naiset pykäävät päähänsä peruukkeja ennen lavalle menoa, jotta kiharapilvi olisi "täydellinen". Peruukki ei kuitenkaan peitä kokonaan päätä, vaan alta yleensä pilkottavat omat etuhiukset (samaa sävyä, luonnollisesti), ja rajakohta naamioidaan tuollaisella kuvassa näkyvällä tiaralla tai hiuspannalla. Täydellisen kirjoitin lainausmerkkeihin siksi, että omasta mielestäni kyseiset peruukit ovat useimmiten melko kaameita. Saa olla eri mieltä, mutta kattokaa ny herrantähären.

Ei omaa hiustani. :P

Tuohon mittaan en hiuksiani enää saa, mutta reilussa kuukaudessa saattaisin saada jo jonkinlaisen peikkopehkon aikaiseksi. Sitä sitten voisin itku kurkussa tuhertaa jonkinlaiseen kuosiin hostellin yhteisvessassa kisapäivän aamuna, tietämättä lainkaan, miten muotovaahdot toimivat ja kuinka paljon lakkaa on paljon. Pyörteet pyörteilisivät ja hentoinen hius vain nauraisi räkäisesti tupeerausyrityksilleni. Lopputuloksena "Hei kattokaa mitä kissa raahas sisään" -look. Mutta olisipa ainakin hiusta.

Koska en osaa itse päättää, vetoan teihin. Kasvatanko hiuksiani mielenrauhan järkkymisen uhallakin? Ajatuskin pitkistä niskavilloista tai korvalehden päälle yltävistä hahtuvista saa aikaan välittömän "Raaaaaaaaaaah"-huudon, mutta pitäisikö kokeilla?

Onko irkkutanssimaailma valmis kolmen millin sänkeen? Osaanko puleerata tukkani? Onko tässä kriisin paikka?

Loppukevennyksenä Ennen ja Nyt. Ensimmäinen kuva vuodelta 1995, muistaakseni paria viikkoa ennen kuin leikkasin hiukseni ensimmäistä kertaa lyhyeksi. Toinen kuva on viimeisin tyylinäytteeni parin kuukauden takaa. Saa nauraa. Erityisesti vuodelle 1995.

Maanantain treeneissä yksi onnistunut bicycle-hyppy (videolla 0:10 ja 0:16).

Päiviä jäljellä: 37.