Hiuksiani silitelleet tietävät, että karvani on pehmeää kuin vauvanhahtuva, ja sitä on harvassa. Lisätään siihen vielä hiusrajassa olevat kolme pyörrettä ja takaraivon kaksi kiekuraa, niin ymmärtänette, miksi muotovaahdot, hiustenkuivaimet, pyöröharjat ja pompulat ovat jääneet minulle vieraiksi. Ei - vaan - jaksa.
Joten, helpointa on ollut ottaa kone kauniiseen käteen ja leikata hiukset parin millin mittaiseksi. Jotkut kauhistelevat, toiset kehuvat, minä olen vain tyytyväinen että aamutoimet hoituvat... no, hoitamattakin.
Mutta. Tällä hetkellä hiukseni ovat siinä pisteessä, että koneelle olisi kohta töitä. Olen kuitenkin leikitetellyt ajatuksella (osittain erään tuttavani yllytyksestä), että kasvattaisin hiuksiani kisoihin asti. Irkkutanssipiireissähän hiukset ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin kisa-asutkin. Naisen kruunu, feminiinisyyden mitta, läpän läpä.
Jopa upeilla kutreilla luonnostaan varustetut naiset pykäävät päähänsä peruukkeja ennen lavalle menoa, jotta kiharapilvi olisi "täydellinen". Peruukki ei kuitenkaan peitä kokonaan päätä, vaan alta yleensä pilkottavat omat etuhiukset (samaa sävyä, luonnollisesti), ja rajakohta naamioidaan tuollaisella kuvassa näkyvällä tiaralla tai hiuspannalla. Täydellisen kirjoitin lainausmerkkeihin siksi, että omasta mielestäni kyseiset peruukit ovat useimmiten melko kaameita. Saa olla eri mieltä, mutta kattokaa ny herrantähären.
![]() |
| Ei omaa hiustani. :P |
Koska en osaa itse päättää, vetoan teihin. Kasvatanko hiuksiani mielenrauhan järkkymisen uhallakin? Ajatuskin pitkistä niskavilloista tai korvalehden päälle yltävistä hahtuvista saa aikaan välittömän "Raaaaaaaaaaah"-huudon, mutta pitäisikö kokeilla?
Onko irkkutanssimaailma valmis kolmen millin sänkeen? Osaanko puleerata tukkani? Onko tässä kriisin paikka?
Loppukevennyksenä Ennen ja Nyt. Ensimmäinen kuva vuodelta 1995, muistaakseni paria viikkoa ennen kuin leikkasin hiukseni ensimmäistä kertaa lyhyeksi. Toinen kuva on viimeisin tyylinäytteeni parin kuukauden takaa. Saa nauraa. Erityisesti vuodelle 1995.
Päiviä jäljellä: 37.


Ihana pikku-Hanne. :)
VastaaPoistaMun ehdotus tuohon hiusten kasvattamiseen on: go with the flow! Senhän saa aika helposti pois, jos se alkaa ihan äärettömästi vituttaa.
Olenkin aina ihmetellyt, että onko kaikilla tanssijoilla oikeasti kauniit kiharat hiukset. Haa! Eipä ole! Eikö peruukki päässä ole vaikea tanssia? Ne harvat kerrat kun olen kokeillut peruukkia (teidän luona! :D) on ollut sellainen fiilis, että se tippuu ihan pian pois. Eikä ainakaan pysyisi päässä jos vähän hyppelisi. Tosin mulla on jättipää.
VastaaPoista(Tunnustan , nauroin vuoden 1995 kuvalle, sori)
Tuula, no sitäpä olen itselleni kans hokenut, että äkkiähän ne sitten leikkaa pois. Jotenkin vaan tuntuu, ettei haluaisi heti luovuttaa, jos kerran leikkiin lähtee.. mutta katotaan. :)
VastaaPoistaJa en tiedä, millaista on tanssia peruukki päässä, mutta kovasti väittävät että hyvin se pysyy. Noissa tanssiperuukeissa on useimmiten sisäpuolella kammat/pinnit/mitkälie, joilla peruukki kiinnitetään omiin hiuksiin. Hiuspanta auttanee asiaa. Siitäkään syystä tanssiperuukit eivät ole tällaisen sänkitukkaisen juttu; jotta peruukilla saisi lisäkiharoita, pitäisi ensin olla pitkät omat hiukset pohjalla. :P
Hep, mä uskon että sulla palaa hermo ennenku saat kasvatettua sen reuhkan tarpeeksi pitkäksi! Muuten sanon go for it! PS. Tykkään sun klanista päästä, se on kaunis.
VastaaPoistaTerv. _mii_
Kiits. Tykkään siitä itekki, vaikka malli onkin näin "maskuliinisen" lyhyt niin näytän mielestäni paljon.. sirommalta? Olisko se oikea sana? :)
PoistaAnna tukkasi kasvaa...
VastaaPoistaJep, vielä ainakin toistaiseksi on kasvatusprojekti käynnissä...
Poista