Dublin, toinen päivä

Aina tässä käy näin... Sitä luulee lähtevänsä vain yhdelle, kun on vasta eka iltakin ja takana pitkä matka, mutta sitten huomaa istuvansa iltaa vielä kolme tuntia myöhemmin. Notta kiitos vaan, Declan. "Wanna another one?" "I thought you were closing up?" "Nah, I'll have one for myself as well." Oukei. Olenhan tässä valvonut kohta vuorokauden, ellei yksittäisiä lentokentän sohvalla nukuttuja tunteja lasketa, joten laskepa toki toinen tuoppi, hyvä mies! Eli juu, voin suositella lämpimästi Declanin baaria siinä ihan Halfpenny Bridgen juurella. Näyttävät rugbyäkin.

No kuitennii, tänään oli sitten hyvä päivä miettiä syntejään, kun suuntasin Howthiin lenkille. Howth on sellainen sievä kalastajakylä Dublinin kupeessa, niitä paikkoja joita kuvaillaan sanalla "pittoreski". Matka keskustasta vie sellaset 20 minuuttia lähijunalla. 

Tällainen kylä. Omat kuvat ovat jumissa muistikortilla.

Lenkkipaikaksi se on mitä mainioin, sillä kylä nököttää rapiat 170 metriä korkean mäennyppylän juurella. Vetelin rinnettä yltympäriinsä sellaset pari tuntia, ja nyt kyllä takareisissä tuntee tehneensä jotain. Luulisi näkyvän keijuloikkien korkeudessakin! Huomasin myös omaksi yllätyksekseni - ja ilokseni - että kuntoni on aika hyvällä mallilla. Jossain vaiheessa ajattelin kokeilla, kuinka pitkään jaksan juosta maastossa (mutaa, kivikkoa, juurakkoa, ihanaaa!), ja seinä ei tullutkaan heti vastaan. Kirmasin "the Bog of Frogsilla" menemään kuin Myllylä konsanaan. Kyl me keskipohjalaiset osataan tää reenaaminen! Sammakkoja ei näkynyt, mutaa kyllä.

Tällaisia maisemia. Harvinainen tasainen kohta tässä esillä.

Iski sellainen lenkkeilyn palo, että taidanpa käydä huomennakin juoksemassa. Siis oikeasti juoksemassa, enkä vain "reippaasti kävelemässä", kuten yleensä. Huomenna ajattelin myös treenata taas askeleitani, katselin jo hostellin valtavan kokoista leffahuonetta harjoittelupaikaksi. On meinaan lattiatilaa sitten vähän enempikin, eivätkä huonetoverit menetä hermojaan.

Mutta tänään lähden tuohon naapuriin katsomaan irkkutanssishowta, jonka tanssijoita Declan siis lupasi pyytää juttelemaan kanssani. Saas nähdä. Sitä ennen käväisen folkmusiikki-illassa. Vähän hakemaan tuntumaa tilulilu-musiikkiin, sitä kun ei ihan tarpeeksi vielä kaikkialla kuule... 

Ai niin. Jaan huoneeni kuuden italalialaisen kanssa. Räpelsin meikkiä naamaani äsken (täytyyhän sitä nyt baanalle laittautua) ja kysyin yhdeltä naisista, miltä kulmani näyttävät kun en taas ilman laseja oikein osannut hommaa. Jutustelun lopputulema oli, että he haluavat auttaa minua sunnuntaina meikkaamisessa. Tänään taas Howthissa entinen kalastaja vei minut pienelle venematkalle, kun tapoin aikaa laiturilla ennen paluujunaa. Hän kuulemma kyydittää turisteja kesäkaudella, mutta kun nyt olin siinä, niin hän voisi näyttää minulle Howthin hyljepopulaation ennen kuin suuntaa omiin hommiinsa. Hylkeitä ei näkynyt, mutta sain ohjata venettä. Hihii.

Declanin tanssijakontaktit, italialaiset meikkioppaat, kalastajasedän veneretki. Kunpa tuomaristo suhtautuisi minuun yhtä liikuttavan huolehtivaisesti kuin nämä ihmiset. Minulla taitaa lukea otsassani "Pitäkää tästä rääpäleestä nyt joku huolta." Sydänhymiö.

PS. Olen aloittanut pienen videoprojektin. Kuvailen hieman tekemisiäni ja treenaamisiani täällä, ja koostan niistä videon tätä blogia varten. Vähän Rocky III:n tapaan, Eye of the Tiger pauhaa taustalla ja niin edelleen. Are you ready for the montage?

PPS. Kuinka vaikeaa on olla hieromatta silmiään, kun on ensin tuuskannut ne täyteen maalia? Pesukarhusilmät on niin hot.