Kohu-uutinen: Mies saa vaimonsa takaisin!

Mistä tietää, että olet saattanut viettää hieman liikaa aikaa kodin ulkopuolella? Liikaa treeneissä, liikaa reissussa, liikaa sähköpostimeren keskellä?

Liian vähän aviomiehesi seurassa?

Siitä, kun yöllä viereen kömpivä mies aiheuttaa sätkyn, ja ryhdyt englanniksi tenttaamaan paniikissa, kuka mies on ja mitä hän tekee sängyssäsi. "Excuse meee....."

Joo. Näin kävi viime yönä. Olin nähnyt unia jostain tanssiin liittyvästä festivaalista, kaiketi, ja kuvittelin jotenkin olevani Krakovan hotellihuoneessa. Ehkä. Mielikuvani ovat hämäriä. Sekuntia myöhemmin tajuan, että oma mussukkani se siinä yrittää päästä omaan sänkyynsä nukkumaan.

Huokaus.

Ai miten niin mieli on ylikuormittunut?

Tiesin kyllä keväällä, että syksystä tullee rankka, enkä valita ollenkaan. Olen onnistunut pysyttelemään sen verran positiivisella tuulella, ettei yhteenkään treeniin meneminen ole tuntunut vastenmieliseltä. Mutta ehkäpä nyt takki alkaa olla niin sanotusti tyhjä. Sen voi päätellä siitäkin, että käytin tuota takki-vertauskuvaa ensi kerran elämässäni tällä viikolla niin, että todella tarkoitin sitä.

Vielä energiaa kuitenkin riittää - tai sitten mennään viimeisillä höyryillä. Sain eilen selvitettyä uudet heavy jigin askeleet sitä vaativampaa tasoa varten. Interrrrmediate... pelkkä ajatuskin huimaa. Luvassa on siis armotonta kopistelua ja muistirääkkiä, kun yritän saada jalkani ja pääni taipumaan uusien askeleiden tahtiin.

Lisäksi tavoitteenani on saada jostain uudet askeleet intermediate-tason light double jigiin. Ja luonnollisesti minun on reenattava niitä vanhoja tuttuja askeleita, sillä niillähän voin kisata vielä primary-tason reelin, single jigin ja slip jigin. Hornpipe pitäisi vihdoin opetella primary-tasolle, ja voisin kokeilla, onnistuisiko joku uusi trad setti. Koska se Blackbirdi on nyt nii-iiin hyvin hallussa. Hehhehheh.

Puhumattakaan siitä, että minun täytyy todella opetella pitämään nilkkani suorassa ja itseni ryhdikkäänä... olen aloittanut tekemään säännöllisesti vatsalihasliikkeitä aamuisin, ja haluaisin kokeilla myös muutamia nilkka- ja lantioliikkeitä, joista sain hyviä vinkkejä neiti L:ltä. Tekemistä riittää! Siis ensi keväänä. Tai heti tammikuusta lähtien. Joulunpyhien jälkeen. Nyt olen päättänyt antaa itselleni hitusen lomaa tanssitreeneistä, ainakin vähäksi aikaa.  

Mutta ennen kuin mieheni saa vaimonsa kokonaan takaisin, on vielä pari pikki-pikki-riikkistä juttua. Meidät on kutsuttu esiintymään pikkujouluihin (rahantuloa yhdistyksellemme ei voi estää), ja mikä tärkeintä, 

HUOMENNA MEIDÄN SHOW SAA ENSI-ILTANSA!

Kaksi näytöstä, koko päivä tanssia, huiman monta tanssinumeroa. Paniikkinappula ei ole vielä pohjassa, mutta veikkaisin että se kosahtaa huomenna siinä puolenpäivän aikaan, kun kipitän työväenopistolle valmistautumaan ensimmäiseen näytökseen.

IIIIIIK! 

Kisaaminen on jännittävää, mutta nyt tanssitaan maksavalle yleisölle. Pitäisi eläytyä muun muassa merirosvoksi, revontuliksi, dublinilaiseksi turistien viettelijäksi ja pubiruusuksi (no se ei vaadi eläytymistä, olen vain oma itseni). Askeleitakin on muistettavana niin tuhottoman rutosti.

HUUUU!

Luulenpa, että huomenna siinä iltakahdeksan aikaan, kun elämäni tanssintäyteisin syksy on paketissa, saatan näyttää tältä: 

Ellen nukahda siltä seisomalta, kun pari päivää tuloaan tehnyt flunssa saa viimein ottaa minut valtaansa.

I didn't choose the dance life, the dance life chose me.

Hooah.