Matkahan sai melkoisen alun, kun lento Helsinki-Vantaalta lähti jo klo 07. Eli kotoa piti lähteä aamukolmelta lähtevällä bussilla.. oh joy, en olisikaan halunnut nukkua torstain ja perjantain välisenä yönä! Muut olivat menneet eri kyydeillä Helsinkiin jo torstai-iltana, mutta minä nysväsin jousikurssilla armasta Jamesiani ja hoitelin loppuillan rästihommia, mitä en ollut aiemmin viikolla ehtinyt hoitaa. No, ei valiteta, lento lähti ajallaan eikä minun tarvinnut jännittää mahdollisen lentolakon vaikutuksia, kuten muutaman muun tiimiläisemme. Air Berlin päihitti Finnairin tässä kymppi-nolla.
 |
| Scoil Rince Rooney Finland edustaa! |
Perjantaina olimme Krakovassa jo puoliltapäivin, ja saimme heti tutustua paikalliseen hinta- ja palvelutasoon. Taksi lentokentältä kaupungin toisella laidalla olevalle hotellille maksoi alle kympin per nassu, ja mystinen "minibussimies" olisi tarjonnut kyydit vielä halvemmalla. Päätimme kuitenkin jättää ystävällisen hemmon hakemaan muita asiakkaita ja otimme oikean taksin. On hyvä matkustaa porukalla, jossa on enemmän harkintakykyä kuin meikäläisellä; minähän olisin hypännyt minibussimiehen kyytiin kahta sekuntia miettimättä. Neiti Sinisilmä, kuka, minäkö?
Kun Se Virallinen Taksi lopulta kaarsi oikealle kadulle, väkisinkin mieleen hiipi, että mistä joutomaalta itsemme löydämme. Kävi ilmi, että hotlamme (oikein siisti ja tasokas sinänsä) oli keskellä entisen kommunistijohdon rakennuttamaa kommunistista ihannelähiötä. Ja siltä se lähiö näyttikin. Piikkilanka-aita on just niin tän talven trendijuttu! Mutta ei valiteta tälläkään kertaa: hotelli oli kävelymatkan päässä kisapaikalta, ja siellä oli sekä laadukas ravintola että sauna. Samapa se, vaikka vieressä kohoaa vankileiriltä näyttävä urheilupuisto...
 |
| Polskit osaavat kyllä ottaa kaiken irti kommunistimenneisyydestään. Communist Tours! Tänne on tultava takaisin! |
Illemmalla lähdimme tutustumaan kisapaikkaan ja Krakovan keskustaan. Onneksi päätimme kiertää kisapaikan kautta! Kävi nimittäin ilmi, että alunperin lauantaille iltapäiväksi ajoitettu ceilikisa olikin siirretty aamuun! Ilmoittamatta joukkueille, tottakai! Onneksi neiti S bongasi aikataulumuutokset kisapaikan ilmoitustaululta sillä aikaa, kun me muut ihastelimme kisakauppiaiden tiaravalikoimia (se mun tiara on säälittävä rääpäle). Suitsait pikainen ilmoitus koulumme toiselle joukkueelle ja hyperventilointia kisaajalistan edessä. Niitä on yli 680!
 |
| Jossain siellä olen minäkin. Jossain. |
Luonnollisesti kävimme vilkaisemassa myös tulevaa gladiaattoriareen.... siis, tanssilavaa. Siinä se nyt on. Lava. Iso se on. Iso. Hmm. Iiik. Sanoinko jo, että se on iso?
Seuraavana päivänä eli lauantaina meikäläisten ohjelmassa oli se ceili-kisa, jolla pyritään maailmanmestaruuskisoihin. Itse en tanssinut joukkueessamme, mutta meidät varamiehet nakitettiin ns. feis-mamoiksi huolehtimaan peruukkien kiinnityksestä, avittamaan pukeutumisessa, kantamaan kamoja.. eli käytännössä huoltojoukoiksi. Ei haitannut, vaikka yöunet jäivät vähiksi, pelkästään feis-mamailun ja tunnelman vuoksi kisapaikalle kannatti raahautua kukonlaulun aikaan. Jännittävä päivä luvassa!
 |
| Ei kellään olis vielä yhtä laukkua kannettavaksi, mä hoidan. Mä hoidan. |
Suomalaisjoukkueiden vuoroja odotellessa jännitys oli katsomossa käsikosketeltavaa. Arvioimme muiden tiimien suorituksia kuin parhaatkin tuomarit.. "Joo ei kyl osunu nyt kuviot ollenkaan kohdilleen".."Joo nyt kyl ei kädet ollu parhaalla tavalla"... Helppohan se on katsomosta huudella. :)
 |
| Go Sienet! Go Sienet! Saatoimme hurrata ehkä hitusen mielipuolisesti. |
 |
| Sienet odottamassa tuloksiaan... iiiiiiik! |
Sienitiimimme ei tanssinut aivan yhtä jetsulleen kuin Norjassa, mutta todella hyvin silti. Minä ja neiti T. sihisimme kuin käärmeet joka kerta, kun rivit napsahtivat kohdilleen tai paripyörinnöissä selät kääntyivät oikein. "Yesssssssss.... yessssssssss..." Tuloksena 10. sija ja paikka maailmanmestaruuskisoihin Lontooseen ensi keväänä. Yesssssssss!!!
Suorituksen jälkeen piipahdimme syömässä, ja lounastauko osottautuikin melkoiseksi elämykseksi. Kommunistilähiössä raflat olivat vähissä, joten päätimme mennä ensimmäiseen joka kartalta löytyi. Palvelu oli ytimekkään yksisanaista, eikä kaikkia ruokalistalla olleita ruokia ollutkaan saatavilla. Tarjoilija vain pudisteli päätään, "Nie, nie". Onneksi otin olueni pullossa, lasit näyttivät siltä kuin ne olisi viimeksi pesty Gorban ollessa vallassa.
 |
| Tomaattisalaatti puolalaisittain. Ota tomaatti. Siivuta se lautaselle. Lisää persiljahippuja. |
Mutta ruoka oli hyvää, ja naurettavan halpaa. Myöhemmin kävi ilmi (tätä "myöhemmin kävi ilmi" -juttua tapahtui reissun aikana usein), että ravintola oli yksi yllämainittujen Communist Toursien kohteista. Salakuuntelin viereisessä pöydässä ollutta matkaopasta, ja hänen mukaansa puolueen ylipamput tykkäsivät käydä ravintolassa juhlimassa tavallisen kansan ulottumattomissa. En ole vieläkään aivan varma, olivatko ruokalistan puutteet siis todellisia, vai antoiko tarjoilija meille matkailijoille kunnon turistinäytöksen.
Ruoan jälkeen palasimme katsomaan MM-kisoihin karsivia soolotanssijoita. Ohjelma vain venyi ja venyi ja venyi, joten ystävämme neiti H:n tanssikin siirtyi tunnista toiseen. Odotellessamme ehdimme shoppailla vielä vähän lisää kisapaikan kojuilla. Muut ostivat kaikkea fiksua, kuten tanssikenkiä tai kenkäpusseja.
Minä ostin lainarahoilla kruunun.
Joo.
Oon just tämmönen.
 |
| Onko se Hanne? Onko se Frigg? Ei voi tietää. |
 |
| Myynnissä oli käytettyjä soolopukujakin. Eiks oo ihkuuiii??? Pinkkii! Plingii! En ostanu. Sovitin kyllä yhtä ihan vitsillä. Että se painoi! |
Lopulta soolokisat venyivät niin, että sydän pettymyksestä sykkyrälläni luovutin ja lähdin hotellille nukkumaan. Kun tiesin, että aamulla pitää olla seitsemältä ylhäällä ja tanssikunnossa, en vain voinut jäädä odottamaan neiti H:n suoritusta. Myöhemmin kuulin, että tanssit olivat venyneet aamukahteen! Kahteen! Jotenkin kummasti ei enää kaduttanut, että painuin petiin ajoissa. Ennen lähtöäni juttelin norjalaisystäväni herra V:n kanssa, joka vitsaili, että kruununi tuottaa minulle taatusti onnea sunnuntain tansseihin. Heh.
Seuraava aamu valkeni jälleen omituisen kuulaana, mutta usvaisena. Epäilimme, ettei sumu ollutkaan sääilmiö, vaan kiinteä osa kommunistilähiötämme. Salaa olin tyytyväinen, että olin sekä kerrannut askeleet pikaisesti ennen nukkumaanmenoa, että venytellyt kunnolla. Jalat eivät tuntuneet aivan niin pökkelöiltä. Kisapaikalla ensimmäisenä tanssivuorossa oli neiti H., joka pärjäsi todella hyvin beginners-tasolla. Hänen tanssiessaan eiliset ceilaajat saivat olla vuorostaan feis-mamoina. Neiti M. teki kyllä loistotyötä peruukkini kanssa. Ei meinaan heilunu sitte yhtään.
 |
| Neiti M. ja Tiukkaan Kiinnitetyn Peruukin Salaisuus. |
 |
| Aina on aikaa perinteiselle paniikkikuvalle. Minä ja neiti T edustamassa. |
Tässä vaiheessa sensuuri iskee, enkä laita itsestäni kuvia tanssimassa. Sain opettajieni kuvaamat videot tänä aamuna katseltavaksi, ja voi hyvääsunpäivää...lörpättävät jalat! Surkea ryhti! Ja mitä noi keijuloikat on olevinaan? Ei ainakaan keijuja, se on vissi! (Ei vaiskaan, en sensuroi mitään, mutta minulla ei ollut omaa kameraa mukana, enkä ole vielä saanut muiden ottamia kuvia lavaseikkailuistani. Ehkä joskus myöhemmin. Ehkä. Ellei se sensuuri iske.)
Jotain kisajännityksestä kertoo se, että en muista tätä kuvaustilannetta lainkaan. Tässä siis minä ja neiti S. sekunteja ennen Blackbirdin listimistä. Ei mitään käryä, kuka tän kuvan otti. Hitusen oli ajatukset usvassa, kuten ehkä ilmeestäkin näkee.
 |
| Kill that bird, kill kill! |
Ja sitten alkoi se palkintojenjako! Kuten jo kerroin, en odottanut puoliväliä kummempia sijoituksia, joten saatoin vain hengittää ja rentoutua. Kunnes... POKS! Reelistä neljäs sija! Häkellys, hämmästys, slog med häpnad! Ei tää voi olla totta. Stage managerin tapa lausua nimeni teki koko touhusta vielä epätodellisempaa. En muutenkaan ollut uskoa korviani, kun hän kutsui minut hakemaan mitalia, mutta kun nimeni lausuttiin tyyliin "Hii Jei Parks", oli koko homman uskominen vielä vaikeampaa. Minä? Siis mää vai? Siis numero 680? Scoil rince Rooney Finland? Lopulta luotin siihen, että neiti S. tönäisee minut eteenpäin, jos tarvis on, ja vain tärisin paikallani.
 |
| Palkintojenjaossa... joku taas hölöttää tuolla oikeassa reunassa jotain eikä ollenkaan keskity. Kuka lienee. |
Tänään tulivat myös viralliset sijoitukset. Täs nää ny on. Lukekaa ja naurakaa. Eka luku on sijoitukseni, toinen tanssijoiden määrä. Suluissa välitön reaktioni.
- Reel: 4/19 (nyt hei oikeesti)
- Light Double Jig: jaettu 2/20 (ei helevetti!)
- Single Jig: jaettu 6/16
- Slip Jig: jaettu 7/22 (täääh?)
- Trophy-reel: 10/22
- Trad set Blackbird: 4/21 (ou beibe jea!)
- Heavy Jig: 2/26 (aaaaahahahahahahahahah!)
 |
| Eli olin kaksi kertaa kakkonen, kahdesti pykälän päässä pokaalista! Aivan kuin nää ei riittäis! Ole hiljaa, nainen! |
 |
| Tässä oli tarkoitus olla sellanen virallinen kisaposeeraus, mutta kun ne mun ummetusilmeet ei vaan toimi.. joten tämmönen rennompi "Mitäs tässä, kunhan tanssin" -poseeraus pääsi sensuurin läpi. Kisat ohi, hymy herkässä, ai ai. |
Ette muuten usko, kuinka ihana tunne on irroittaa tuo peruukki tuntien jälkeen. Pinnien irtikiskonta on yhtä tuskaa, mutta kun lopulta pääsee pörröttämään omia suolavedellä valeltuja takkujaan... ah ah ah! Ah! (Suolavettä siis siksi, että hennot hiukset karhentuisivat ja pitäisivät peruukkipinnit edes jotenkuten paikoillaan.)
Tässä minä ja neiti T vastairrotettujen pörröjemme kanssa. Vielä kisapäivän aamuna kuvittelin lähteväni suoraan kisapaikalta keskustaan syömään ja juhlistamaan tuloksiamme feis-mamojen kanssa. Tajusin tässä vaiheessa, että oikeasti tärkeysjärjetyksessä ykkösenä on kuuma suihku ja kampa. En ehkä halua tulla pidätetyksi julkisen häiriön aiheuttamisesta tällä lookilla.
 |
| We so pretty, oh so pretty! |
Jäihän se Krakovan näkeminen hieman vähiin, mutta hotellille suuntaaminen oli oikea valinta. Olimme varautuneet maksamaan tunnin saunavuorosta kymmenen zlotyä per nassukka, mutta ylitsevuotavaisen ystävällinen respan likka ilmoitti, että saunaa saa käyttää just niin kauan kuin haluaa, ja ilmaiseksi. Ai että! Siellä sitten puimme neiti T:n ja neiti S:n kanssa matkan tapahtumia ja hinkkasimme iholta kaiken mahdollisen köynän pois. Hotellihuoneessa hörpimme vielä neiti T:n kanssa toiset oluet, nautimme puolalaisen musiikkikanavan annista ja juttelimme joutavia. Rentous tiivistettynä.
Myöhemmin huoneeseemme palasi neiti E., joka oli ollut muun joukon kanssa keskustassa shoppailemassa. Illan päätteeksi keksimme testata hiuslakan tehoa kuvan osoittamalla tavalla... että näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Krakova, olit ihan parhautta.
 |
| Noi mun buubsit näyttää oudon isoilta tässä kuvassa. Ryhdikäs etunoja on niin mun uus poseerausasento! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti