Sokkona sooloillen

Kisakuume etenee. Matkakuume nousee. Pää on täynnä kysymyksiä kuten ”Saanko kaikki kamat mahtumaan pikkureppuun” (en, en saa). ”Eksynkö Lontoon metron syövereihin" (aivan taatusti). ”Miten saan itseni korkeammalle varpaille” (ei aavistustakaan).

Siis kattokaa ny sitä. Itse Theseuskin eksyisi tuonne!

Kaiken tämän keskellä sooloaskeleet ovat jääneet vähän lapsipuolen asemaan. Kuten ehkä muistatte, Krakova nosti minut kahdessa tanssissa seuraavalle tasolle. Siksipä ennen seuraavia soolokisoja – missä ja milloin ne ovatkaan – joudun opettelemaan ainakin kahdet uudet askeleet.

Mutta koska universumi on antavainen, olen alkuvuoden aikana saanut opettajiltani askeleita sylikaupalla.

Kahmalokaupalla.

• primary single jig (lead ja 2. askel)
• primary hornpipe (lead ja 2. askel)
• intermediate light double jig (lead ja 2. askel)
• intermediate treble reel (lead ja 2. askel)
• intermediate reel (vaikka voin kyl kisata vielä primary-tasollakin)
• intermediate slip jig (vaikka voin kyl kisata vielä primary-tasollakin)
• trad setti x 2: Jockey to the Fair ja Garden of Daisies

Seitsemän uutta askelsarjaa. Seiiitsemän. Niistä peräti neljä sillä korkeammalla, intermediate-tasolla, jonne en kyllä minkään järjen mukaan kuuluisi. Muistelen kaiholla aikoja, kun vain kahden uuden sarjan opettelu oli jo riittävän hämmentävää, ja askeleet tuppasivat menemään sekaisin. ”Aiiii tää olikin reel, upsansaa!” Nyt pitäisi erottaa toisistaan seitsemän askelsarjaa. Örgh.

Näistä seitsemästä tanssista muistan tällä hetkellä single jigin ja hornpipen. Haparoiden muistan light double jigin ja treble reelin (haparoiden siis niin, että muistan paloja sieltä täältä, mutta joudun vielä turvautumaan lunttilappuun jatkuvasti). 

Intermediate reeliä tai slip jigiä en ole ehtinyt treenaamaan kertaakaan sen jälkeen, kun ne minulle näytettiin, joten lähtötaso on nollassa. Trad seteistä Garden of Daisies on niin sanotusti jo hajulla, Jockey to the Fairista muistan alun – lohdutan itseäni sillä, että pienellä kertaamisella loppukin palautunee mieleen. Eh.

Näitä pitäisi nyt treenata, kerrata, treenata ja kerrata. En vain tajua, missä välissä... kaikki tanssiaika menee nyt MM-treeneihin, mikä on oikein ja hyvä niin. Se on nyt Tärkeintä. Mutta alan hitusen huolestua siitä, etten ehdi saada näitä uusia askeleita mi-ten-kään kisakuntoon ennen seuraavia soolokisoja.

En tosin edes tiedä, missä ja milloin seuraavat soolokisani ovat. Jossain vaiheessa neiti H. houkutteli minua Dublinin feisiin, siis siihen samaan jossa vierailin viime vuonna, ja joka aloitti tämän koko blogin.

Ajatus houkutti, mutta lopulta siitä oli pakko kieltäytyä. Dublinissa pitäisi olla neljän päivän kuluttua. Eh... joo ei nyt kyllä irtoa. Seuraavaksi puhetta oli Prahan feisistä, joka järjestetään toukokuun 24.–25. päivä. Haluaisin niiiiin kovasti Prahaan. En ole käynyt siellä vuosiin, mutta kaupungilla on erityinen paikka sydämessäni. Prahaan tein ensimmäiset itsenäiset matkani. Opin juomaan siellä olutta. Olen istunut Kafkan ikkunalaudalla. Vieläkin tietynlaisina kuulaina päivinä kuvittelen, että Turussa tuoksuu samalta kuin eräänä loppukesän aamuna Prahan autioilla kaduilla.

Mutta ei, myös Prahan feis jää väliin, ainakin tältä vuodelta. Niin pian Lontoon jälkeen en saane töistä vapaata, en ehdi kerätä matkakassaa, enkä varsinkaan ehdi treenata uusia askeleita kisakuntoon. Krakovaa varten treenasimme reeliä, sliparia, Blackbirdiä ja kumppaneita ainakin vuoden! Ymmärtääkseni suomalaistanssijoita on lähdössä myös Milanon feisiin, joka järjestetään viikko Prahan jälkeen. Mutta sama juttu – ei onnistu sekään meikäläiseltä.

Münchenin feis olisi juhannusviikonloppuna (saksalaiset eivät ilmeisestikään arvosta keskikesän juhlaa kuten me pohojoosen asukkaat). Mahdollisuuksien rajoissa, ehkä? Olisiko? Eiii... vai olisiko? 

Mömmöm-kisojen jälkeen minulla olisi kahdeksan viikkoa aikaa treenata raivokkaasti (plus käydä parissa rugbyottelussa). Päätöksiä täytynee tehdä jossain vaiheessa, sillä Münchenin jälkeen feiskalenteri lyö kesän ajaksi tyhjää. Ehkäpä kesälle/syksylle ilmoitetaan vielä muutamat kisat, en tiedä.

Syksyllä odottavat myös EM-feisit Haagissa, mutta en millään haluaisi kisata ensimmäistä kertaa uusilla askeleillani EM-lavalla. Vähän turhan suureellista ja kunnianhimoista. Pienemmät kisat ennen kovaa koitosta tekisivät hyvää itseluottamukselleni ja lavakammolleni.

Äh möh örhg. München. Kahdeksan viikkoa. Seitsemän askelsarjaa. Tosin, voin kisata vielä vanhoilla reelillä ja sliparilla, enkä tarvitse kuin yhden trad setin, joten käytännössä jäljelle jää neljä uutta askelsarjaa ja vanhojen hiomista. Hm hm hm hm hm hmmmm.

Vähän pelottaa. Vähän turhan aikaista. Mutta kun vähän kuitenkin kutittelisi.

Olen kunnianhimoinen, itsetuhoinen idiootti.

Muita asioita:

• Neiti H:n mielestä hiukseni ovat söpöimmät ikinä. Mikä pelottavinta, alan itsekin kallistua sille kannalle, etten ajele näitä pois ainakaan heti Lontoon jälkeen. Menisihän siinä vuosi kasvatustyötä hukkaan, jeskamandeera.
• Neiti H antoi myös papukaijamerkin nilkanojennuksestani sunnuntain treeneissä. Leijun tyytyväisenä tämän voimin ainakin viikon.

 

No ei ollu tämmöinen, ihan sanallinen merkki, mutta silti.

• Tein ison päätöksen, ja jätän maanantain tanssitreenit väliin tästä päivästä lähtien. Tunneilla opetellaan uusi trad setti, King of the Fairies, eikä pääkoppani kestä enää kahdeksatta uutta askelsarjaa. Kroppani kiittänee myös.
• Mahdun koon 36 hameeseen sujahtamalla. Oh baby yeah.