Täti kohtaa tosiasiat

Hehhehheeee... eeh.

Pakollinen kepeä päivitys:

Katselin tänään ennen töihinlähtöä RTÉ:n (Irlannin Yle) dokumenttisarjaa Jigs and Wigs, joka kertoo irkkutanssin maailmasta kuuden jakson verran. Kuten hienossa dokumentissa "Jig!", myös tässä on mukana nuori pojankloppi, joka treenaa ihan hurjasti ja on niin suloinen ja yrittää pärjätä kisoissa. 

Jigissä nuori poika oli John, johon kaaaaaikki dokumentin nähneet tanssiystäväni ovat rakastuneet. Itse olin tippa linssissä, kun dokumentissa näytettiin Johnia jalkapallokentällä - hän oli maalivahtina ja treenasi askeleitaan sillä aikaa, kun peli oli käynnissä kentän toisessa päässä. Siis liikkis! Liiiiiikkis!

Siis kattokaa ny kun toinen on söötti! Kuva: IrishCentral

Jigs and Wigsissä nuori poika on puolestaan nimeltään Jim. Hän on hurjan lahjakas, mutta hänellä on ongelmia kuulonsa kanssa. Ressukka, sillä se tarkoittaa, että hän ei meinaa pysyä tanssiessaan rytmissä. Tämän kuultuani Jim oli välitön suosikkini - mä niiiiiiin symppaan tanssijaa joka ei pysy rytmissä! (Okei, itsellänihän siihen ei ole syynä osittainen kuurous, vaan patatyhmyys, mutta silti.)

Dokumentin ensimmäisessä osassa Jim pyrki Lontoon maailmanmestaruuskisoihin - ja pääsikin! Olin innoissani, sillä ajattelin heti mennä katsomaan hänen kisasuoritustaan. Tiedättehän, tv:stä tuttu tanssija ja niin edelleen.

No, kisa-aikataulun mukaan huitelen vielä Cardiffissa, kun Jimin ikäluokka tanssii, joten se siitä sitten. Kisat siis alkavat maanantaina ja kestävät sunnuntaihin, ja päivittäin edetään ikäjärjestyksessä.

Pettymysten pettymys.

Mutta sitten huomasin, että olen jo ehtinyt Lontooseen, kun 20-21 -vuotiaat pojat ovat tanssivuorossa.

Virnistys. 

Mä oon niin likainen vanha täti.

Mutta nuoret, ryhdikkäät, huolitellut, hyväkuntoiset tanssijapojat on vaan niin..... oi oi. 

Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa sitä ääneen: