Hyvää Patrickin päivää!

Tänään on siis irlantilaisten vappu, juhannus ja joulu yhdessä, kun maa juhlii omaa kansallispyhimystään Pyhää Patrickia (tosin suurimmat hulabaloot taisivat olla jo viikonloppuna, maantaibileet ovat aina maanantaibileet maassa kuin maassa).

Tällainen tilanne sunnuntai-iltana Dublinin baarikortteli Temple Barissa. Kuva: Earth Cam

Patrickia juhlitaan myös täällä Suomessa siellä täällä, tosin huomattavasti pienemmällä mittakaavalla. Irkkutanssijoille tämä on vuoden tärkeimpiä päiviä; ei ole irkkutanssia ilman irlantilaista kulttuuria ja sen juhlapyhiä.

Yleensä olemme olleet Paten päivänä Castlessa tanssahtelemassa, mutta koska Castlea ei enää ole (haikea huokaus), on tänä vuonna juhlinnat vähän vähissä. Aivan kuin pieni tanssijayhteisömme olisi tuuliajolla, ennen kuin keksimme uuden kotipesän. 

Lisäksi minulla on tänään iltavuoro, joten juhlinnat ovat vähän jäissä siitäkin syystä. 

Siksipä juhlin Patrickia, tai siis Maewyn Succatia (miehen alkuperäinen nimi) omalla tavallani.

1) Ensinnäkin, vietin suurimman osan aamupäivästä loikkien ympäri asuntoamme, samalla hokien ääneen "Liikaa treeNEjä, liikaa treeNEjä, liikaa treeNEjä"... tai siis, loikin ja höpötin siihen asti, kunnes remppamies asteli yleisavaimella sisään (putkiremppamme v-mäisin osuus käynnistyi tänään). 

Remppamiehen läsnäollessa en enää viitsinyt jatkaa eteinen-keittiö-olohuone-keittiö-eteinen-kierrostani, joten tyydyin vain töpsöttelemään paikallani olkkarin puolella, hokien samaa treenimantraa hiljaa mielessäni. "Liikaa treeNEjä, liikaa treeNEjä, liikaa treeNEjä"....

Sekopäistä? No ehkä hieman - eihän minulla edes ole liikaa treenejä! Mutta tavoitteenani olikin venyttää tossujani vielä vähän lisää, ja ennen kaikkea treenata reelin rytmiä. Minulla on hitosti ongelmia reelin rytmin kanssa. Se on haitannut soolosuorituksiani, mutta erityisesti se häiritsee nyt, kun lavalla on samaan aikaan seitsemän muuta tanssijaa. Erotun joukosta kuin malka silmässä, ellen saa rytmiäni kohdilleen.

Eilisten treenien jälkeen neiti M. sitten keksi, että voisin harjoitella rytmiä hokemalla tuota "liikaa treeNEjä" -juttua samalla, kun tanssin. Ennen Krakovaa hän hoksasi, että saisin Blackbird-tanssin rytmin kohdilleen, kunhan hoen alkukierroksen ajan "No niin no niin no niin...." ja sehän tuntui toimivan!

Joten kokeillaan tätäkin. Kuulemma saan reelin rytmilleen aina silloin tällöin. Ongelmani vain on, etten itse välttämättä edes huomaa, jos/kun tipahdan rytmistä. Jatkan vain tanssimista muina miehinä, kunnes opettajani/tanssikaverini huomauttaa asiasta. Ja sitten olen ihan että mitähittoo.

Ihana olla täysin kuuromykkäsokea rytmin suhteen.

Eli peukut pystyyn, että "liikaa treeNEjä" auttaa. Sen näkee viimeistään perjantain treeneissä...

Aina on aikaa myös valokuvalle. Huomatkaa uusi t-paitani, jonka tilasin ihan vain Patrikin kunniaksi. :P

2) Remppamiesten vallattua kotimme päätin paeta kaupungille tappamaan aikaa ennen iltavuoroa. (Note to self: Toi ylläoleva hame on aiiiivan liian lyhyt tuulisena päivänä, jos takki on vyötärömittainen.) Kaupoissa haahuillesani löysin sievän kangaspäällysteisen muistikirjan, jossa oli hauskan kirjava Lontoo-teemainen kansi. Harmi vain, että muistikirja oli myös A4-arkin kokoinen, ja kahden peukalon paksuinen, joten Lontoon-reissua varten se ei olisi kovinkaan kätevä. 

Se antoi kuitenkin idean... tai siis, muistutti minua vanhasta ideasta. Yritin tätä jo Oslon ja Krakovan reissujen aikaan, mutta unohdin koko asian. Eli matkapäiväkirja! Sellainen, johon koko poppoo saisi kirjoittaa, piirtää ja tuhertaa tunnelmiaan ja terveisiään. Sellainen, jota olisi sitten vanhana kiva lukea ja nauraa jutuille, joista ei aivan tarkalleen muista, mitä ne tarkoittavat.

Kuinka kerätä katseita kahvilassa: Askarteluhetki!

Onneksi tanskalaisten tiimarista eli Tigeristä löytyi mukava pehmeäkantinen muistikirja, ja höpsöjä kirjaintarroja parilla eurolla, jotta sain askarreltua oman Lontoo-kirjani. Ei tuo nyt ole lähelläkään sitä näkemääni sievää muistikirjaa, mutta siinä lukee Lontoo. Vihreällä. Ja huomatkaa tuo hieno graafinen ilme. Nollat ja o-kirjaimet loppuivat kesken, joten 2014 on nyt ihan täysin tarkoituksella 2X14. Teinixxxxx-meininkiä.

Eli pistäkääs muistiin, Lontooseen lähtevät lukijani: odotan teidän kirjoittavan jotain jossain vaiheessa muistojen mappiini. 

Neljä viikkoa lähtöön.
Neljä viikkoa ja kuusi päivää lavalle. 

Oksensin juuri hieman suuhuni.