Viime hetken kritiikkii ja hamsteri barbiemekossa

 Miinusta:

Irlantilaisopettajamme antoi eilen palautetta lähettämistämme tanssitreenivideoista. Koska hän ei näe meitä ennen Lontoota, olemme luvanneet kuvata treenejämme ja postittaa videoita hänen arvioitavakseen.

Eilinen palaute oli muuten yllättävänkin rohkaisevaa - olemme edistyneet ja niin poispäin - mutta olin ainoa, jota hän moitti viesteissään nimeltä. 

Syystäkin, ajoitukseni ja rytmini on edelleen välillä hukassa. Joten ymmärrän kyllä, mistä moitteet tulivat. Mutta ei se silti ole kivaa huomata olevansa joukkueessa ainoa, jonka tanssissa on petrattavaa.

Jos minua v-tuttaa tämä, kuinka paljon mahtaa muuta joukkuetta v-tuttaa raahata tällaista kuuromykkäsokeaa perässään. 

Argh.

Plussaa:

Mekkomme ovat valmiita!

Neiti E:n ahkeroinnin ja yhteisten kristalliliimaustyötuntien jälkeen ne ovat viimeinkin valmiita! Yhteensä leninkeihin menee reilut 3000 kristallia, ja jokainen kristalli liimataan käsin yksitellen - tämä antanee jotain kuvaa siitä, kuinka paljon töitä yksi mekko vaatii. Ompelusta, suunnittelusta ja kankaiden metsästämisestä nyt puhumattakaan.

Onneksi meillä on neiti E.

Pidän asustamme. Se on aikuismainen (joo-o, aikuismainen helman röyhelöistä huolimatta), tyylikkään sinivalkoinen (Suomi! Suomi! Suomi!) ja istuu kuin nakutettu (on sitä kyllä pieteetillä soviteltukin). 

Onnistuin tietenkin viime sunnuntain kristalliliimauskerralla tiputtamaan mekkoni tuon työpajan lattialle siihen ainoaan kohtaan, jossa oli hitusen hiekkaa kengänpohjista. Nyt olen aiiiiiivan varma, että puhtaan valkoinen helma ei ole enää niin puhtaan valkoinen. En ole vielä löytänyt yhtäkään hiekkatahraa, mutta niitä on siellä jossain, aivan taatusti on. Sekunnin ajan harkitsin jo höyrypesurin hankkimista/lainaamista, jotta saisin helman höyryteltyä puhtaaksi. Mutta se olisi ehkä jo liioitelua.

Jos ystäväni Jossu, Tiina tai Armi lukee tätä, sanonpa vain kaksi sanaa: Aiiiiiivan lerveillään.

Saa nähdä, kuinka hysteerisesti vartioin mekkoa koko Cardiffin reissun ajan. My precioussss....

Mun piti näyttää tässä tyylikkään arvokkaalta. Näytän virnuilevalta hamsterilta. Näin.

Mekkopajan tuotoksia.

Taidan hakea tänään matkalaukkuni ja pukupussini kellarista - ja hakata päätä seinään kun tajuan, kuinka paljon tavaraa joudun pakkaamaan mukaan.

Niin ja lopuksi vielä päivän heh-heh: Ensi viikon perjantaina paikallisen päälehden toimittaja tulee jututtamaan meitä treeneihimme. Lauantaina puolestaan saman lehden kuvaaja tulee tarkistamaan kisalookkimme. Lontoon-reissumme saa julkisuutta!

Kunhan vain onnistun näyttämään joltain muulta kuin virnuilevalta hamsterilta....