Saimme jälleen palautetta opettajaltamme. Ilmeisesti ajoitukseni on parantunut, sillä sitä ei kommentoitu nyt lainkaan.
Sen sijaan käteni ovat edelleen kuin lötköt spagetit. Tiedostan tämän aina ajoittain (kiitoksia vaan neiti L:lle, joka on jaksanut minua muistuttaa paripyörintöjen kohdalla), mutta kun siihen pitäisi keskittyä koko ajan. Koko. Ajan.
Emme myöskään ole tarpeeksi korkealla varpaillamme, sanottiin. Tämä on sellainen Akilleen kantapää meikäläiselle, ettei paremmasta väliä. Saan aina silloin tällöin (en usein, mutta silloin tällöin) kehuja siitä, kuinka korkealla varpaillani pysyn pehmeillä tossuilla. Esimerkiksi samainen neiti L. kehui tuossa mennä viikolla varpisteluani, kun lämmittelimme treenejä varten.
Hyrisin kuin kissa kermakupilla, sillä neiti L. on varmaankin yksi siroimpia ja eleganteimpia tanssijoita joita tiedän. Hänen tanssiaan katsellessa ei voi kuin huokaista ihastuksesta, niin kepeää ja kaunista se on. Ja sitten hän menee ja kehaisee minun ojenteluani, toteaa minun olevan kauniisti korkealla varpaillani! Oi oi!
Mutta miksi se ei sitten näy tanssivideolla...? Simppeliä. Koska en keskity siihen. Koska tanssiessa ei saa harhautua ajatus sekunniksikaan. "Paketin on pysyttävä kasassa", kuten usein toteamme. Eli ryhtiä, ryhtiä, ryhtiä. Tiukkaa lihaskontrollia. Ei löysäilyä. Ei jalkojen päälle lysähtämistä. Jokainen nilkan olematonkin lihas töihin niin, että ne huutavat punaisina kunhan kisasuoritus on ohitse. Sääret hapoille, varpaat muusiksi.
Irkkutanssi näyttää usein kepeältä. Mutta älkää sekuntiakaan luulko, että se olisi kepeää.
Ja tässä sitten vielä loppukevennykseksi kuva treenivideoltamme. (Kiitos vaan neiti S:lle kuvakaappauksesta.) Kuvassa on pysäytetty hetki, kun livahdamme toistemme läpi, käännymme, ja livahdamme tismalleen samaan aikaan jälleen toistemme läpi. Kuvio on nimetty asiantuntevasti "Häkkyräksi". Ideana olisi, että henkäyksen ajan meidän kätemme olisivat samassa rivissä, ja tanssijoiden rivit olisivat suorat kuin viivottimella vedetty.
Vois olla parempikin. Mutta voisi se olla paljon, paljon huonompikin. Tätä on nimittäin hinkattu ja treenattu, ajoituksesta linjoihin ja linjoista ajoitukseen.
Muuta tänään:
Ostin tahranpoistosuihketta, koska pelkään hysteerisesti valkoisen hameen likaantuvan ties missä hotellin lattialla rönötessä. Pakkohan sitä on välillä istuakin kisavuoroamme odotellessa, ja tahranpoistoaine on kevyempi kantaa kuin retkituoli.
Cardiffiin on luvattu +20! Ja aattelin pakata 40 denierin sukkiksia mukaan. Muahahahahahahahaa.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti