Ei tästä takkia tullut, tuli kisahame!

Ne viime viikolla tilaamani kangasmerkit tupsahtivat postiluukusta samana päivänä, kuin legendaksi noussut The Pipaaaah. Olin merkkeihin tyytyväinen jo tilausta tehdessäni, mutta nähtyäni ne omissa kätösissäni riemuitsin vielä enemmän.

Nimittäin pari päivää sitten selailin tanssikouluni "emokoulun" sivuja. (Scoil Rince Rooney-Iridan Turku on dublinilaisen Scoil Rince Rooney-Iridanin tytärkoulu. Kaiken kaikkiaan emokoulullamme on tytärkouluja Turun lisäksi Helsingissä ja Tampereella sekä Venäjällä. Hyvin kansainvälistä meininkiä!)

Mutta takaisin asiaan. Merkkien aiheuttamaan iloon oli syynsä, sillä emokoulun sivuilla kerrottiin muun muassa koulun kisapuvuista ja niiden väreistä. "Our older girls wear a black dress with red border". Värikoodiston jo tiesinkin, mutta sen tarkemmin en ole yksityiskohtia pohtinut, joten tämä kuva pisti hymyilemään. Sattuikin sopivasti, että meidän "vanhempien tyttöjen" tanssiasussa on helmassa punaisia solmukoristeita... great minds think alike, eh?

Musta asu, helmassa punaisia merkkejä. Kuva: Scoil Rince Rooney-Iridan.

Ja musta hame, helmassa punaisia merkkejä. Ainakin pian.

 
Ompelutaidoistani kerrottakoon sen verran, että minun piti nuppineulottaa merkit kiinni neljään tai viiteen otteeseen, ennen kuin sain välit tasaisiksi. Lyhyellä matikalla on kiva miettiä, että jos jaan helman niinkuin kahdeksalla... eikun hetkinen, välejä tulee seitsemän, että jaanko sen sitten helman sittenkin seitsemällä... Mutta tekevälle sattuu ja kärsivällisyys palkitaan.

Valmis kisa-asu, kaamea point ja PIPAAAH!

Ja nyt tulee tämän merkinnän riettain osuus.... Tampereen kisoja varten minua opastettiin hankkimaan vähintään 120 denierin mustat sukkahousut. Hankin 200 denierin. Yhtä paksuja aion käyttää Dublinissakin, ettei säärtä vahingossakaan vilku. Mutta ei siinä kaikki. Tampereella tanssikaverini Terhi antoi minulle pikkupoikien bokserit ennen lavalle menoa, hänellä kun oli ylimääräinen pari. 

Bokserit? Kyllä, bokserit. En ole aivan varma, miksi irkkutanssijat käyttävät mekon alla mikroshortseja (tai kuten me pihistelijät, boksereita). Jotkut sanovat, että shortsit estävät sukkahousuja valahtamasta nilkkoihin, mikä olisi tietysti kauhistus. Toiset arvelevat, että mikroshortseilla estetään sukkahousujen haarakiilan vilkkuminen tuomareille, mikä olisi tietysti kauhistus. Minen tiedä, mutta en minä tohdi lavalle ilman boksereitakaan mennä.

Joten, bokserit. Kuvan sukkahousut eivät ole ne 200 denierin.
Ja ladies... mitään ei ole lisätty, kuvaa ei ole photoshopattu. It's all me.

Ja tää kuva ihan vaan siksi, että tykkään siitä. En tiedä miksi.

Jos joku tarvitsee kangasmerkkejä, voin lämpimästi suositella jenkkiläistä Patchwork Pandaa (ja kyllä, joka kerta kun sanon tuon ääneen, päässäni soi South Parkin "Sexual Harrasment Panda"). Merkit olivat halpoja mutta laadukkaita, tilaus tuli nopeasti perille ja asiakaspalvelukin oli joutuisaa.

Ja koska markkinoinnin puolelle mentiin... Löysin tänään vihdoin Hart-Sporttia jauhemuodossa! Kiitos Hart-Sport, Kiitos K-Kauppa Puhakka, kiitos Suomen kansa!

Tää lähtee mun mukaan Dubliniin. PIPAAAH kans.

Niiiiin, ja koska tänään treenattiin tulevaa showtamme varten niin että heikompia huimasi, sallinette vielä pienen mainostuksen - kaikki tänne! On meinaan siroja sääriä, komeita loikkia ja huikeaa meininkiä luvassa!

Mun tekemä flyeri, eiks oo nätti?

Nyt loppu mainostus.
Päiviä jäljellä: Niin vähän etten edes halua laskea.