Kevyt päivämeikki? Pelle Hermanni?

Punaviiniä. Nyt tarvitaan punaviiniä.

Olemme Even kanssa hakeneet minulle vielä poskipunaa (ja sille pensselin), koska meikkejä ei ollut vielä i-han tarpeeksi. On aika opettaa Hanne meikkaamaan. Ja siihen tarvitaan punaviiniä. 

Ja limekakkua. Ja kahvia.

Ja pakko se on myöntää, tää ei tunnu kivalta. Ei nyt pahaltakaan, mutta.... jotenkin vieraalta. Aluksi Eve opastaa pesemään kasvot sillä uudella kasvojenpesumömmöllä. Olen että jo hitto vie, kyllä kai aikuinen nainen osaa kasvonsa pestä. Paria sekuntia myöhemmin hukun vaahtoon. En näköjään osaa.

Silti, tunnelma on hyvä, kuten tästä näkyy: 

Eve ja minä suihkunraikkaina. Huomatkaa kädessäni oleva meikkivoideklöntti.

Ensin aloitetaan pohjustuksella. Eve opastaa laittamaan meikkivoidetta ympäri naamaa. Lätsään voidetta koko kädellä. Eve hihittää vieressä. Opin, että meikkivoidetta ei levitetä kuten kasvorasvaa, vaan silleen kivasti sormenpäillä. Duly noted.
 

Huomatkaa niin innostunut olemus. Minä puuteroituna.

Seuraavaksi puuteri. Tästä mä tykkään, tää oli helppo. Näytän kuolleelta, mutta puuterin levittäminen on helppoa. "Sen sä osasit", kommentoi Eve jälkikäteen. Jeee!

Kulmat. Perkele.

Sitten siirryttiinkin astetta vaikeampiin hommiin. Kulmat. En ole ikinä maalannut... (MEIKANNUT, huomauttaa Eve) kulmiani. Eve opettaa pensselin (SIVELLIN, huomauttaa Eve) eri kulmia. Ensin pidetään yhdessä asennossa, sitten toisessa asennossa. Tajuamme ensimmäisen ongelman: surkean näköni. Koska joudun ottamaan lasini pois, en näe edes lähelle tuodusta peilistä mitään. Ja nyt pitäisi nähdä kulmahaiveneni. Nyt ei puhuta siis kulmaKARVOISTA, vaan haivenista. Even mukaan haivenia on paljon, mutta ne ovat vaaleita. Jep jep. Tuska-ahdistus. Lopulta ne löytyvät. Jotenkin.

Huomatkaa hieno rajaus.

Ja sitten luomien rajaus. Tätä olen kammonnut ehkä kaikkein eniten. Olen joskus nuorempana (n. 20-vuotiaana) ostanut rajauskynän jonkinsortin mielenhäiriössä. Yritin rajata silmiäni, mutta ei siitä mitään tullut. En osaa pitää toista silmääni auki ja toista suljettuna yhtä aikaa, ja rajauksen tekeminen on hankalaa kun luomi räppää auki vähän väliä. Eve opettaa piirtämään kapeaa linjaa nenäliinaan. Sepä se; linjan vakaus ei ole ongelma, vaan se luomen paikallaan pysyminen... No, jotenkin siitä selvittiin. "Ohutta viivaa, muttei uskallusta", Eve kommentoi. "Ohutta viivaa, muttei kärsivällisyyttä". No ei todellakaan ole!! Argh! Huuto! Raivo! Miten naiset kestävät tätä?!

Sitä rajausväriä päätyi sitten myös poskeenkin. Vahingossa, oikeasti.

Seuraavaksi luomiväri. Tiivistetään se seuraavasti: "Miten? Mihin? Miten paljon tähän pensseliin (SIVELLIN!) tulee tätä väriä? Miksei tässä näy mitään? Vielä? Tähänkö kohtaan? Meneekö liian korkealle? Ai ei vai? Ai lisää vai?"

Ja sitten ripsiväri. Kävimme melko yksipuolisen keskustelun siitä, etten tajua ripsivärin merkitystä tai tarkoitusta. Siis, minulla on kivat, melko pitkät ripset ja nyt ne pitäisi maalata tällä ripsarilla niin, että kolmasosa niistä häviää, kun ripset liimautuvat yhteen klimpeiksi. Ja se näyttää hyvältä? Tää klimppikasa? Itselläni tulee mieleen kirkkovene, Eve sanoo että ripset näyttävät hyviltä. Huomaan, että alaripseni ovat jäätävän pitkät. Eve vahvistaa havaintoni. Jälkikäteen Eve kertoo, että on asia nimeltä ripsikampa, jos haluan erotella ripseni. Saatan haluta ripsikamman.

RIPSET!

Ja tää ihan välikevennyksenä: jeesus ihminen voi näyttää karmealta.

Ja sitten huulet, joista ei ole kuvaa, ja poskipuna, josta ei ole kuvaa. Huulet menivät hyvin, yllättävän helposti, kunhan muistaa vaan kiristää huuliaan kun mallaa sitä kynää tai pens....SIVELLINTÄ huulille. Tulipa koettua huultenrajauskynäkin. Poskipunasta... no, sanotaanko näin että eka poski tunnetaan nyt nimellä "monsteriposki" ja toinen on ihan jees. Tosin Eve alkaa olla sitä mieltä, että monsteriposki näyttää paremmalta. Ilmeisesti minun pitää taiteilla jotenkin näiden kahden välillä.

Ja täs tää ny on! Eve näyttää nätiltä, mä näytän häkkikärpältä. Huomatkaa pipan lättäämä tukka.

Meikkihässäkän päätteeksi Eve kysyi Antilta, miltä vaimo näyttää. "En ole ihan tottunut tuohon...", mies muotoili diplomaattisesti. Kaunis tapa sanoa, että mene ja pese nyt naamasi, nainen? Oli miten oli, nyt tavoitteenani on meikata muutaman kerran ennen Dubliniin lähtöä, jotta saan rutiinia hommaan. Eli sori, työkaverit, mutta tuutte näkemään meikkaamista opettelevan drag queenin toimistolla pari kertaa...