Muistatteko sen musta-oranssin sienimekon? Sain tietää, että minun ei tarvitse raahata sitä Dubliniin, mikä oli melkoinen helpotus - mitä helpommin pakattavia vaatteita, sen parempi. Viime perjantain treeneissä opettajani kuitenkin kysyivät, millä vaatteilla sitten aion kilpailla. "Öööö.... en ole miettinyt asiaa?" Eli ryhdyin miettimään asiaa.
Maanantaina onnistuin kysäisemään tuntien jälkeen, voisinko kisata ihan vain treenihameellani, joka on simppeli musta kläninki ilman krumeluureja tai koristeita. Tällainen. Hame kelpuutettiin, kunhan käyttämässäni yläosassa olisi hihat ja pienempi kaula-aukko kuin treenitopissani. (Ja minä kun niin toivoin pääseväni esittelemään minitissejäni ja allejani tuomarille...)
Maanantaina onnistuin kysäisemään tuntien jälkeen, voisinko kisata ihan vain treenihameellani, joka on simppeli musta kläninki ilman krumeluureja tai koristeita. Tällainen. Hame kelpuutettiin, kunhan käyttämässäni yläosassa olisi hihat ja pienempi kaula-aukko kuin treenitopissani. (Ja minä kun niin toivoin pääseväni esittelemään minitissejäni ja allejani tuomarille...)
Eli asuongelma selvisi, ja minulla on taas yksi päänsärky vähemmän. Opettajat muistuttivat, että kisatasollani (alkeet) asulla ei ole niin väliä. Näyttävät soolopuvut ovat alemmilla tasoilla jopa kiellettyjä, ja tanssijat kisaavat "koulupuvussaan". Niissäkin voi olla koristeita, mutta hyvin hillittyjä sellaisia. Opettajani arvelivatkin, että koulumme irlantilaisopettaja saattaa tuoda minulle vielä koulupukuun kuuluvan punaisen viitan lainaksi. Muuten pukuni on äärimmäisen pelkistetty.
Which is nice. En missään nimessä siis olettanutkaan, että joutuisin näin aloittelijana (ja yli 25-vuotiaiden sarjassa kisaavana) panostamaan asuun yhtä paljon kuin "oikeat" kilpailijat. Silti olen ollut hieman huolissani, millaista asua minulta odotetaan ja mistä sellaisen hankin.
Varsinkin, kun nykyinen pukumuoti on sanalla sanoen hurjaa. Muistatteko peruukit? Se oli vielä pientä verrattuna pukujen yliampuvuuteen! Tässä Googlen kuvahaun ensimmäisiä tuloksia, kirjavampiakin löytyy jos vain valkkaisi hakutuloksia:
Well, there’s nothing Irish about them [asuissa, siis]. In fact, some of the boys’ costumes that they’re wearing now are a cross between Michael Jackson and a hotel porter. --- They are fashion creations - lovely colorful designs, etc. - and not a scrap of identity to say that they’re Irish.Juu juu, kehitys kehittyy, eikä menneessä tarvitse roikkua kynsin hampain. Mutta itse olen sen verran... vanhoillinen, ehkä, että pidän vanhempien tanssiasujen tyylistä huomattavasti enemmän. Jotkut arvelevat, että vuoden 1994 Riverdance-esitys olisi ollut innoittajana näille nykyisille vaatteille, sillä vielä 1990-luvun alkuun asti puvut olivat hyvinkin yksinkertaisia. Kauniita, mutta yksinkertaisia. Nämä esimerkit ovat 1960- ja 70-luvuilta. Pidän erityisesti noista 70-luvun vihreistä puvuista, mutta minä nyt olenkin tällainen 70-luvulla syntynyt.
 | ||
| Tässä kuvassa tytöt käyttävät tummia sukkahousuja, jotka nykyään ovat kisakäytössä vain meillä tätiosaston tanssijoilla. Sitä nuoremmat vetävät paljain säärin ja valkoisissa sukissa. |
En tiedä, onko pukumuodin muuttumisesta syyttäminen Riverdancea, pikkulasten missikisoja vai yleistä varallisuuden parantumista, mutta ovathan nuo vanhat mekot nyt paljon herttaisempia ja sievempiä asuja. Kuka tarvitsee tanssimiseen neljää kerrosta neonväristä röyhelöä, tai kiloa valekristalleja? Ygh. Onneksi maltillisimpiakin asuja näkee. Joskus uuden ja vanhan tyylin voi yhdistää tyylikkäästi, kuten näissä kahdessa:
 |
| Tätä myytiin "aikuisten" tanssiasuna. Nätti kuin mikä. Ostaisin. |
 |
| Tuo asun takapuolella (kuvassa oikealla) näkyvä viitta on siis se viitta, jonka kaltainen minullakin saattaa olla Dublinissa. Kaiketi. |
Tuollaisissa asuissa voisin hyvinkin tanssia. Mutta olen myös erittäin onnellinen mustasta treenihameestani ja mahdollisesta lainaviitasta. Sydänhymiö.
Ai niin. Ensimmäinen palautetunti takana.
- seison kuulemma kauniisti korkealla varpaillani
- olen kehittynyt selvästi Tampereen kisojen jälkeen (tästä en ole aivan varma, saatoin kuulla myös väärin koska puuskutin niin pahasti)
- aivoissani naksahti viimein jotain ja tajusin erään askeleen anatomian paremmin kuin koskaan aiemmin
- slip jigin lead aroudini on nätti
- minun on lopetettava jalkohini katsominen
- sekä opeteltava rennoksi
- ja muistettava askeleet, myös ne uudet jutut joista kuulin vasta nyt
- JA SE TAKAJALAN AUKIKIERTO!
- ja sitten tuhat muuta pientä asiaa joita en nyt muista. Onneksi on vielä yksi palautekerta jäljellä.
Päiviä jäljellä: 23
Paniikin taso: huomattavasti vähäisempi
Jännityksen taso: selvästi nousussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti