Taikauskoinen Hanne on taikauskoinen

Tilasin toissapäivänä silitettäviä / ommeltavia kelttisolmu-kangasmerkkejä hamettani varten. Kaiken sen esittelemäni pukuloiston jälkeen keksin, että haluan edes hitusen väriä mukaan, jotten tanssisi ihan täysin goottimustissa... Tanssikoulumme värit ovat kuulemma musta ja punainen, joten musta hame on helppo muuntaa sopivaksi parilla kangasmerkillä. Jopa minun rähmäkäpyläni pystynevät siihen.



Tämmöinen merkki, tosin vain punaista mallia.



Jotta tilauksen vaadittu vähimmäismäärä täyttyisi (kymmenen dollaria, noin 7,50 euroa, eli halvalla mennään), merkkejä täytyi tilata yhdeksän. Alun perin tarkoituksenani oli tilata yksi, korkeintaan kaksi merkkiä, mutta niitä on nyt sitten pikkasen enemmän. Pistänkin elämän risaiseksi ja ompelen koko helman täyteen solmuja! Ehkä yhden voisi harsia kiinni paidan rintamukseen, ja yhdet molempiin hihoihin? Olen yhtä solmua koko nainen! Pysyvätpähän ainakin solmuja pelkäävät pahat henget loitolla. Toivottavasti jalkani eivät mene yhtä solmuun. Ehhehe. 

Eräs tanssiystäväni puolestaan ehdotti maanantaina, että ompelisin treenihameeseeni leikkikristalleja kuvastamaan jokaista tanssiryhmämme jäsentä. Kristallit jätän mieluusti väliin, mutta taidanpa tehdä niin, että nimeän jokaisen merkin ystävieni mukaan. "Tää olis Terhi, tää olis Laura, Mari, Eve, Hanna, Aleksi, Saija, Tuomas..."  Ehkä saan siten heidän väkensä mukaani.

Ja onneksi koulun väri on punainen. Viisaat tietävät kertoa, että punainen edistää suoriutumista yksityiskohtaisista tehtävistä. No sehän sopii! Wikipedia taas opettaa näin: "Punainen vaatetus parantaa ottelijan menestystä kamppailulajeissa kuten taekwondossa tai painissa. Tutkijat arvelivat, että tämä johtuu punaisen vaatetuksen myönteisestä psykologisesta vaikutuksesta ottelijaan itseensä."

Myönteinen psykologinen vaikutus kuulostaa hyvältä. Oikein hyvältä.

Eikä siinä vielä kaikki! Muistatteko meikkireissuni ja sen, että ystäväni Riika lupasi virkata minulle ikioman meikkipussin Dublinia varten? Tänään puhelin piippasi juttukeikalla tekstiviestin merkiksi. Viestissä odotti tämä kuva saatesanoilla "Hän on valmis".

Iiiiih!

Eikö ole suloinen! Tällä kelpaa lähteä kisaamaan; ellei tämä tsemppaa minua parhaaseen mahdolliseen suoritukseeni, en tiedä mikä. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas - minulla on uskomattoman upeita ystäviä.

Ja ostoskanavan hengessä mennään: Eikä siinäkään vielä kaikki! Osallistuin eilen Facebookissa Aransaarten fanisivun järjestämään kisaan, jossa piti kertoa, miksi ansaitsisi itselleen palkintona olevan pipon. Sen jälkeen tavoitteena oli saada mahdollisimman moni tykkäämään kommentistani, ja eniten "tykkäyksiä" saanut kommentti voittaisi himoitun myssyn.

Eilen illalla käyty jännitysnäytelmä oli melkoinen, kun minä ja amerikkalainen Meaghan kävimme taistoon... lupasin pitää pipoa kisapaikalla, jos pipon voittaisin, Meaghan vetosi isoon päähänsä. Vielä ennen puoltayötä olin selvässä johdossa, mutta aamuun mennessä Meaghan oli kerännyt 67 ääntä, minä 42. Silti, upea suoritus, ystävät rakkaat! Ekstrakiitos Nellille, joka innostui jakamaan pipokuvan omalla FB-seinällään ja kannusti omia kavereitaan äänestämään minua!

Takkiin siis tuli. Pettymys muuttui kuitenkin iloksi kun näin, että Aransaarten väki heltyi lähettämään pipon myös minulle. Sööttiä, eikö vain? Ei ihme, että pidän niistä saarista ja saarelaisista niin paljon... Joten pahoja henkiä karkoittavien solmujen ja tsemppaavan meikkipussin lisäksi Dubliniin matkaa onnea tuova Pipo.

Tämä pipo, tarkalleen ottaen.

Myönteistä psykologiaa, pahojen henkien torjuntaa, väen voimaa ja onnenamuletteja. Minen kieltäydy mistään avusta.


Päiviä jäljellä: 21
Fiilis: kikatteleva, onnellinen, rakastettu