Mustikka kähertää ripset

Onko sulla meikkivoidetta?
Ei.
Onko sulla ripsiväriä?
Ei.
Onko sulla kulmakynää?
Ei.

 Tällainen keskustelu käytiin ystäväni Even kanssa tuossa mennäpäivänä. En tiedä, kumpaa se huvitti enemmän, mutta lopputulema oli, että Eve halusi viedä minut meikkiostoksille. Samalla hän lupasi kokeilla ennen reissuani, saako hiuksiini jonkinlaista rotia. Jos, niin lupaan olla ajamatta hiuksiani siiliksi ja opettelen saman kampauksen teon kisoja varten.

Mutta kävi hiusten kanssa miten kävi, meikistä en pääse livahtamaan. Se on opeteltava, sanovat. Ovathan Dublinin kisat, kuten Eve sen muotoili, vähän prestiisimpi tapahtuma. Ja kaipa se on totta, kalpea haamu ei vain näytä lavalamppujen loisteessa yhtä mieleenpainuvalta kuin meikattu kanssatanssija. 

Joten, tänään lähdimme showtreenien jälkeen ostoksille. Korostettakoon, etten tiedä mitään meikeistä tai meikkaamisesta. Juu juu, tiedetään. Ainahan naiset sanovat etteivät meikkaa - ja heti samaan hengenvetoon "Mitä nyt vähän aamulla ripsaria laitan ja ehkä puuteria." No, sori, mutta minun kirjoissani tuo on meikkaamista. 

Ei siis sillä, että paheksuisin! Kukin tyylillään! Meikkaamattomuus ei ole koskaan ollut minulle mikään kannanotto kosmetiikkateollisuutta vastaan, tai eläinkokeita vastaan, tai median vääristynyttä naiskuvaa vastaan. Olen vain laiska. Ainoat meikkini ovat pari kynsilakkaa, vuosia sitten ostettu kuivunut puuteri jota en oikeastaan osaa käyttää, ja naamiaisiin hankittu henkkamaukan hopeaglitteri-huulikiilto, jota lätkin poskiini näyttääkseni hylkeeltä tai ukrainalaiselta euroviisuesiintyjältä.

Siinä se. Ei maksa sen enempää vaivaa.  

Ja sen sai kyllä Stockmannin myyjä Kati huomata. Eve pyysi hänet apuun, kun seisoin alistuneen näköisenä Stockan hyväntuoksuisten ja -näköisten naisten keskellä, virttynyt treenitakki päällä ja nenänalus rohteessa nuhan jäljiltä. Lähdimme liikkeelle meikkivoiteista. Katin mukaan ihoni on vaalea ja heleä (mitä hittoa heleä tarkoittaa?), joten...*tähän jotain selitystä peittävyydestä ja beebeestä ja mattaisuudesta ja kuulaudesta ja kirkkaudesta ja luonnollisuudesta*. 

Toisin sanoen, tipahdin kyydistä samantien. Katson Eveen. Eve selittää Katille lavasta ja valoista ja sävyistä. Minä katselen vaivihkaa meikkivoiteiden hintoja ja yritän näyttää siltä, että ymmärrän. Välillä Kati laittaa käteeni meikkivoidetta A ja meikkivoidetta B. Niissä on kuulemma eroa. Nyökyttelen.

En huomaa eroa.

Seuraavaksi puuteri. "Haluaisitko kivipuuteria vai irtopuuteria?", Kati kysyy hymyillen. Katille kaikki kunnia siitä, ettei hän suhtautunut meikkiosaston Forrest Gumpiin alentuvasti, vaan jaksoi oikeasti kysellä minulta, mitä haluaisin. Aivan kuin osaisin vastata. Kivipuuteri? Mitä helvettiä on kivipuuteri?  Kumpi on luonnollisempaa, tiedustelen. Kuulemma irtopuuteri. Entä kumpi on helpompaa käyttää? Kivipuuteri, vastaavat Kati ja Eve yhdestä suusta. Kivipuuteria sitten.

Näin etenemme ripsiväriin (ripsiä kihartavaa maskaraa, jossa on ilmeisesti seassa mustikkaa, en tiedä miksi), rajauskynään (ei ohut mutta ei tussi mutta tussi), luomiväriin (käy kuulemma kulmiinkin, mikä on "hyvä juttu"), huulipunaan sekä huultenrajauskynään (koska minulla on "jo ikää ja huulissa juonteita"). Sitten pari pensseliä vielä. Eve kysyy, onko minulla kasvojenpuhdistusainetta. "Ai siis muutakin kuin saippuaa?", kysyn.

En tiedä, mitä Even katseesta pitäisi tulkita. Kaiketi, että naiset eivät pese kasvojaan saippualla.

Kassalla ostokseni hinta ylittää jonkin rajan, ja saan ilmaisen putelin haaleanruskeaa mömmöä. Kyljessä lukee "Lumene Beauty Base Crystal Radiance Primer With Brightening Arctic Lingonberry. New and Improved, AGAINST DULL SKIN". 

Aha.

En edes halua ajatella, paljonko nämä maksoivat.

Siinä ne nyt ovat, odottavat olkkarin pöydällä että uskallan avata ensimmäisen putelin. Vituilleenhan tää menee. Arvostan Even yritteliäisyyttä ja apua, mutta vituilleenhan tää menee. Näen itseni jo dublinilaishostellissa töpösöttelemässä "Triple Stay Makeupia" naamaani, tuskastuvani, peseväni naamani, töpösöttelemässä Triple Staytä naamaani uudelleen, tuskastuvani, peseväni naamani taas, töpösöttelemässä... no, tajusitte idean. 

Ystäväni Riika lupasi virkata minulle meikkipussin, sillä opin tänään myös, ettei puuteria saa laittaa samaan matkapussukkaan kuin hammastahnaa ja -harjaa. Noille kahdelle penssille pitäisi myös hankkia oma penaali. Tämähän on kuin jokin lakiuskonto: "Pensseliä kohdeltakoon epäpuhtaana, jos se on ollut kosketuksissa puuteriin, joka on ollut tekemisissä hammastahnan kanssa".  

Tota... öh? 

Päiviä jäljellä: 27
Mahdollisuus nähdä minut meikattuna: 15.3. Turun työväenopistonlla Dragún Irish Dancersin showssa.