Kuinka kiihdyttää irkkutanssija nollasta sataan sekunnissa

Kävin keskiviikkona ja torstaina kääntymässä Lahdessa liiton järjestämässä työsuojeluvaltuutettujen koulutuksessa. Illan mittaan kollegoihin pääsi tutustumaan paremmin, ja tietysti menin kertomaan irkkutanssiharrastuksestani. Vastaus oli jälleen kerran:

"Ai sitä Riverdancea?"

Yritin hakea tähän Iltalypsyn Karjakon kuvaa kuvastamaan ilmettäni, mutta jostain syystä Google antoi tämän. Ei huono. Pidin kuitenkin paitani päällä.

Gaaah. No ei!

Ei. Irlantilainen tanssi ei ole Riverdancea. Riverdance on irlantilainen tanssiryhmä, joka esiintyi ensimmäistä kertaa Euroviisujen väliaikanumerona vuoden 1994 kisoissa Dublinissa. Katsojat olivat ihan että "Vaaaaaau!", porukka sai valtavat suosionosoitukset, ja hommaa päätettiin jatkaa Euroviisujen jälkeenkin. Kyseinen ryhmä kiertelee maailmalla vieläkin. Show pohjaa irlantilaiseen tanssiin, mutta siihen on yhdistetty vähän kaikkea, muun muassa flamencoa.

Ja nyt se tärkein juttu. Nyt tarkkana. Saa tehdä muistiinpanoja. RIVERDANCE EI OLE ITSESSÄÄN TANSSILAJI. Noin. Nyt voitte päteä seuraavassa pubivisassa. Riverdance tarkoittaa esiintyvää tanssiryhmää, ei tanssilajia.

Se ryhmä vuonna 1994.

Irlantilainen tanssi on taas... no, irlantilaista tanssia. Kansantanssia, perinnetanssia, sitä mitä Suomessakin on kylillä tanssittu pirtanauhat vilkkuen ja tuohivirsut rapisten. Toisin kuin usein luullaan, irkkutanssissa ei pysytellä paikallaan, vaan tanssilattialla liidetään ympäriinsä, vauhti on reipas ja hiki tulee. Irkkutanssissa voi kilpailla, mutta tanssilajina se on missä muutkin tanssilajit; sitä voi tanssia myös huvikseen vaikka railakkaan pubi-illan aikana. Mikään ei ole hauskempaa kuin mennä paljastamaan irlantilaisessa pubissa, että osaan vähän askeleita. Tanssit polkaistaan pystyyn lähes poikkeuksetta samantien!

Perinteisiä ryhmissä tanssittavia tansseja sanotaan céilí-tansseiksi, ja jokaisella céilíllä on tietyt askeleensa. Fairy reel -niminen céilí on ehkä oma suosikkini, mutta jos haluaa nopeasti tanssiseuraa, Walls Of Limerick tai Siege of Ennis ovat takuuvarmoja valintoja. Askeleet ovat niin simppelit ja toistuvat monta kertaa, että jopa humalainen rugbyjoukkue oppii ne minuutissa. Testattu on.

Céileilläkin voi kilpailla - Dragún Irish Dancersin céili-ryhmä voitti kultaa PM-kisoissa viime syksynä, köh köh - mutta soolotanssikisat ovat Se Juttu. Soolotansseja voi tanssia joko kovilla kengillä (hard shoes, heavy shoes, jig shoes) tai pehmeillä tossuilla (soft shoes, light shoes, ghillies). Itse pidän enemmän pehmeillä tanssittavista tansseista, joita on neljää eri tyyliä: reel, slip jig, single jig ja light jig.

Kovien kenkien tanssityylejä sanotaan hornpipeksi ja heavy jigiksi (tai treble jigiksi, tai hard jigiksi). Tanssit eroavat tahtilajeiltaan; esimerkiksi reel on 4/4 tahdissa, kun taas single jig on 6/8 tahdissa. Ja niin kiihkeästi kuin tahtoisikin väittää, että tietäisin tahtilajeista jotain, todellisuudessa ne eivät kerro minulle(kaan) mitään. Rytmissä pysyminen on pienehkö ongelma... tanssimme sitten reeliä tai hornpipeä, aika usein saan opettajiltani palautetta tyyliin "Hanne, varo, taas meni jigin rytmiin." Ai. Okei.

Mitäs vielä? Ah! Jos ette halua nähdä JohannaTukiais-ilmettä uudelleen, älkää myöskään verratko irkkutanssia steppaamiseen tai rivitanssiin. Ei sama asia. Ei. Ei.

Loppukevennys.